.

Kevättä koittaa

2011-03-06T19:24:00.004+02:00

Niin on aika hurahtanut taas siivillä. Betty-neiti on kotiutunut hyvin ja tulee joukon jatkona niin kuin olisi siihen aina kuulunutkin. Molemmat on leikkautettu tammikuun lopussa, joten talossa vallitsee ainainen rauha eikä juoksuja ja kitinöitä tarvitse kuunnella.

Betty on aloittanut tottelevaisuuskoulutuksessa käymisen ja tavoitteena olisi vielä kesän aikana päästä kokeilemaan josko meiltä agility luonnistuisi. Nyt olemme vain kasvattaneet kuntoa juksemalla ja hiihtämällä sekä metsässä ulkoilemalla.

2010-12-26T20:32:00.003+02:00

Joulu on vietetty ja uuden vuoden vastaanottoa aletaan odottelemaan. Pikajoulu meni levätessä sekä koirien kanssa metsässä ulkoillessa.

Uusi perheenjäsenemme Betty-neiti on asustanut Viljon kaverina nyt kuukauden verran. Neiti opettelee uuden talon tavoille ja edistymistä tapahtuu hitaasti mutta varmasti.

Muutamia kuvia joulun ajan metsälenkeiltä nettialbumissa

Talven odotusta

2010-11-05T14:37:00.003+02:00

Niin meni sorsastus ja marjastus. Kerran sentään ehdittiin näitä asioita Rovaniemelle harrastamaan. Puolukoita tuli paljon, sorsia vähemmän. Toivottavasti niitä saadaan ensi vuonna enemmän.

Mitään suuria muutoksia elämässämme ei ole tapahtunut. Vilille kastorointiaika on suunnitteilla kunhan sen saisi sovitettua kalenteriin. Sen verran on perheessämme tapahtumassa että karvainen laumamme tulee kasvamaan muutaman viikon päästä tyttöparsonilla. Asiasta enemmän kunhan neiti on hieman kotiutunut ja saamme otettua yhteispotretin valkoisista paholaisista.

Kesä kohta ohi sorsastuskauden alkua odotellessa

2010-07-31T18:10:00.002+03:00

Viimeisin kirjoitus on kolmen kuukauden takaa. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Olemme Vilin kanssa vain nauttineet olostamme ja lämpimästä kesästä.

Suunnitelmissa oli mejä-kokeita tälle kaudelle mutta ne vain jäivät ja mitä siitä - katsotaan ensi vuonna uudestaan. Se JVA-titteli kiinnostaisi emäntää mutta koirasta en ole yhtä varma.

Meille suunniteltiin myös kovasti uutta koiraa Vilille kaveriksi mutta kaksilahkeisten työkuviot muuttivat ne suunnitelmat. Katsotaan sitten myöhemmin uudestaan.

Vilille laitettiin keväällä hormoonipiikki. Mitään suurta muutosta en ole koirassa huomannut mutta juoksuisten narttujen perään haikailu on loppunut. Joten voipi olla hyvinkin mahdollista, että syksyllä meidän pojalta lähtee kulkuset kokonaan pois.

Tällä hetkellä odotuksissa on sorsastuskauden aloistus ja se tietää, että meidän perhe suuntaan caravaaninsa kohti Rovaniemen ex. maalaiskunnan maisemia. Vili on harjoitellut tänä vuonna kovasti pitkän matkan uintia ja on siinä jo tosi hyvä. Kunto on siis kohdallaan. Toivotaan vain että sorsia olisi tänä vuonna enemmän kuin muutamana aikaisempana. Kemijärven suunnalta on kyllä kuulunut puhetta, että poikueet olisi tänä vuonnakin pieniä.

Lenkkeily...

2010-05-01T11:26:00.002+03:00

Johan on Wappu-kelit...ei paljon tarvitse ulkona grillailla. Onneksi sisällä voi nauttia takkatulen lämmöstä =)

Olen jo jonkin aikaa ystäville valitellut, että Viljamilla on lenkkeilyinto kadonnut jonnekkin ja siitä on tullut mallia hinattava kun ennen se hinasi minua =) Kaikkea on kokeiltu; lisää energiaa, reilusti lepopäiviä lenkkeilystä, hierontaa jne. Näillä ei ollut mitään vaikutusta. Vili on aina inhonnut omia valjaitaan jostain käsittämättömästä syystä, vaikka ne istuvat herralle hyvin eivätkä paina/purista mistään. Se on kuitenkin ihan maansa myyneen näköinen kun edes näytän niitä sille. No, mennellä viikolla kokeilin sitten kiinteää eli ihan tavallista leveää Aatu-kaulapantaa eikä sillä ollut paljonkaan positiivista vaikutusta juoksuintoon. Loppu viikosta laitoin sitten Vilin aina käyttämän Aatu-sarjan puolikuristavan pannan kun ajattelin, että ei se kuitenkaan vedä kauheasti joten kaulapannassa juoksemisesta ei pitäisi olla siinä mielessä haittaa. Valjaitahan olen käyttänyt juuri sen takia, että se jakaa vetämisestä tulevan paineen tasaisesti koko koiraan. Vili yllätti minut ja paineli iloisesti edessäni koko matkan kuitenkaan vetämättä liikaa. Oli ihana juosta kun ei tarvinnut hinata ketään mukana.

Ostin viikko sitten uudet maastojuoksulenkkarit ja nyt odotellaan, että metsäreitti sulaa ja kuivaa niin päästään sinne juoksemaan. Vili tykkää kun saa olla irti ja välillä voi pulahtaa uimaan. Ehkä sitä itsekkin voisi jollain pienellä lammella kokeilla uimista lenkin jälkeen. Viime uinnista luonnon vesissä onkin aikaa...

Oikein mukavaa vapun jatkoa kaikille kavereille!

Kevätaurinkoa odotellessa

2010-04-23T17:56:00.004+03:00

Vielä ei oikein tunnu keväältä vaikka lumi alkaa olemaan pihasta jo sulanut ja haravaa pääsee kohta heiluttelemaan oikein kunnolla. Vapuksi olenkin tehnyt treffit oranssin fiskarsin haravasettini kanssa.

Olen ollut muutamana iltana kamerakurssilla ja toivottavasti se näkyy tulevaisuudessa parempina kuvina tässäkin blogissa. Uutta kevät kuvaa ei Viljamista vielä ole, joten mielestäni kaunis ja melko onnistunut talvinen otos saa vielä olla etusivun koristeena. Vilille olisi tarkoutus loihtia "kesäkampaus" tulevana viikonloppuna.

Metsäpolulla oli vielä kovasti lunta ja isoja lammikoita kun eilen pari tuntia käytiin kävelemässä. Onneksi ne sulaa nopeasti ja kohta voidaan lenkkeillä kuivalla hiekkatiellä. Mejä-treenit olisi tarkoitus aloittaa lähiaikoina. Metsässä oli jo sopivia sulaneita paikkoja tätä tarkoitusta varten. Eiköhän sitä heti toukokuun alussa käydä jäljet vetämässä uuden treenikaverin kanssa.

Kun kevät tulee ja aurinko alkaa paistamaan niin kaikenlaiset ystävät lähtevät liikkeelle. Tällainen löytyi eilen, onneksi hengettömänä.

Lasiaisen rappeuma ja loma

2010-03-26T10:09:00.002+02:00

En malttanut odottaa ensi vuoteen selvitelläkseni tätä Vilin lasiaisen rappeumaa. Kaikki lähti oikeastaan siitä, kun kuulin Vilin tutkineen lääkärin todenneen mm. linssiluksaation koiralla, joka on sairas-diagnoosin jälkeen tutkittu terveeksi sekä geenitestissä saanut tuloksen terve ja jolla linssit ovat vielä paikallaan. Ja tämä ei ole ainoa tapaus, joka on nyt korviini kantautunut. Niinpä varasin Ville uuden ajan toiselle eläinlääkärille ja eilen sitten olimme tutkittavana.

Lääkärin diagnoosi oli heti; lasiainen rappeutunut muuten terve. Hän ihmetteli miten lasiainen ei vielä ole tullut etukammioon. Lasiainen on normaalisti sellaista hyytelömäistä ainetta mutta Vilillä se alkaa olomuodoltaan olemaan, lääkärin sanoja lainatakseni, räkämäistä. Vilin ensimmäinen diagnoosihan oli, että sillä on hieman rihmoja eikä lasiainen ole vielä muuttunut, mutta voi muuttua. Eilen tutkineen ell mukaan kyseessä ei todellakaan ole vain rihmoja, vaan aivan selvät muutokset lasiaisessa.

Eläinlääkäri oli Eteläisestä-Suomesta ja kertoi tavanneensa vastaanotollaan paljon parsoneita joilla on sama sairaus. Lasiaisen rappemaa ei lueta vakaviin silmäsairauksiin kuten esim. kaihi ja linssiluksatio, ja ehkäpä siitä syystä siiten ei niin paljon puhuta. Ell kertoi koirasta, jota on seurannut koko koiran elinajan, ja jolla on ollut jo nuoresta lähtien havaittavissa lasiaisen rappeumaa. Mietinkin, onkohan Vililläkin ollut koko ajan näkösällä tuo lasiaisen rappeuma, mutta sen on kirjattu tähän vuoteen asti terveeksi?

Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa? Jos Vili olisi ihminen se ei pystyisi lukemaan Hesaria tai tekemään hammaslääkärin työtä kuten ell sanoi. Vilin lasiainen liikkuu silmässä aaltomaisesti ja aiheuttaa sen takia erilaisia varjostumia. Tällä hetkellä tila ei ole kivulias ja koirilla on harvoin todettu linssinirtoamisia, mutta näinkin voi käydä. Toisin sanoen linssinirtoamiseen voi vaikuttaa jokin muukin geeni kuin se, joka on linssiluksttaion geenitestillä löydetty.

Meidän osalta tämä diagnoosi sienetöi päätökseni Vilin kulkusten lähettämisestä ajasta ikuisuuteen. Ell mukaan Vili on syytä tutkituttaa joka vuosi, toisin kuin ensin tutkinut ell sanoi. Hänen mielestäänhän kahden vuoden välein riittää.

Nyt olemme lomastelemassa Taivalkoskella. Sää ei ole kaunein mahdollinen mutta soveltuu kuitenkin varsin hyvin ulkoiluun. Pääsiäisenä taidamme käydä piipahtamassa Rovaniemellä ja siitähän se kevät lähteekin sitten jo tohinalla tulemaan. Voi olla, että kaikki kevääksi aj alkukesäksi suunnitellut näyttelyt jäävät nyt sitten toteutumatta jos päädyn pikaisesti tuohon Vilin leikkaamiseen.

Grillikauden avaus

2010-03-21T18:47:00.003+02:00

Tänään on meidän perheessä virallisesti avattu grillauskausi. Ensin oli tarjolla makkaraa pääruuaksi ja jälkkäriksi oli muurinpohjalettuja mansikkahillolla sekä kaakaota. Kyllä osasikin olla hyvää pitkän talven jälkeen.

Aurinkoinen päivä meni lumikasoja siirrellessä ja Vilille lelua heitellessä. Toiset ne vain jaksavat noutaa ja noutaa ja...

Illalla olimme Vilin kanssa Oulun seudun terrieriyhdistyksen tottelevaisuuskurssilla näyttämässä mitä osaamme. Emme ole superhyviä mutta kyllä meidän liikkeistä jotain tolkkua saa.

Nyt ollaan sitten reporankoja...tosin ei kaikki. Vili löysi jostain oman vinku-Wubbansa ja vinguttelee sitä nyt kaikkien iloksi =) Tämä näyttää olevan ensimmäinen vinku joka ei ole hiljennyt ensimmäisen kahden sekunnin jälkeen. Saa nähdä kauanko se kestää mutta ennätys on jo tullut.

Ensi viikon lopussa suuntaamme nenät kohti Taivalkoskea ja vietämme siellä koko viikonlopun välillä Kuusamossa vieraillen. Sukset ja lumikengät on tarkoitus pakata autoon mukaan ja kauniit kevät kelit on tilattu, jotta ulkoilusta voidaan nauttia täysin siemuksin.

Ensimmäinen kunnon kevätpäivä

2010-03-12T16:01:00.003+02:00

Olimme tänään nauttimassa kauniista kevät päivästä Kirsin ja Ilonan kanssa kempeleenlahden jäällä kävellen. Koirilla oli mukavaa kahdestaan ja sehän se olikin pääasia =) Laitoin reissusta muutaman kuvan albumiin.

Lasiaisen rappeuma: epäilyttävä

2010-03-11T15:36:00.003+02:00

Otsikossahan se jo tulikin. Näin on kirjattu Kennelliiton jalostustietojärjestelmään Vilin silmätarkastuksen tulos. Vilillä piti olla vain rihmoja lasiaisessa ja that's it. Nyt Vilillä kuitenkin on tuo merkintä lasiaisen rappaumasta.

Soitin tutkineelle eläinlääkärille ja olin kauhuissani asiasta, koska Viliä oli tarkoitus kevään aikana käyttää jalostukseen. Eläinlääkärin mukaan lasiaisen rappeuma voi johtaa linssin irtoamiseen (monesti sama asia on kuulemma kirjattu linssiluksaatio epäilynä) mutta koska Vilillä on geenitestissä "terveen paperit" eikä lasiasta ole etukammiossa hänen mukaan kyse ei ole linssiluksaatio epäilystä. Se, että lasiaisessa näkyy rihmoja viittaa siihen, että lasiainen olisi muuttumassa nestemäiseksi mutta hän painotti sitä että Vilillä on kyseessä vasta epäily eikä hänen mukaansa sitä tarvitsisi sen takia jättää käyttämättä jalostukseen. Eli Vili ei siis vielä sairasta lasiaisen rappeumaa eikä lasiainen ole muuttunut nestemäiseksi. Lasiainen rappeutuu kuulemma yleensä iän seurauksena mutta sen voi aiheuttaa myös silmän sisäinen tulehdus. Joillan roduilla on kuulemma epäilty periytyvää lasiaisen rappeumaa.

Näillä eväillä nyt sitten mennään eteen päin. Viime vuonna Vili sai saman diagnoosin; lasiaisessa rihmoja mutta silloin se kirjattiin jalostustietojärjestelmään terveeksi. Katsotaan miten ensi vuonna sitten käy. Sehän näyttää olevan fifty sixty kumman tuloksen sieltä saa =)

Reissussa

2010-03-10T18:31:00.001+02:00

Olimme Vilin kanssa alkuviikon Kajaanissa kylästelemässä. Oli oikein mukava reissu ja Vili sai nauttia ulkona olemisesta. Lisäsin albumiin muutamia kuvia ulkoilureissultamme.

Silmätarkastus

2010-03-03T17:00:00.003+02:00

Kävimme tänään Vilin kanssa silmätarkastuksessa. Vili sai terveen paperit mutta lasiaisessa todettiin rihmoja, josta tuli merkintä epäilyttävä. Virallisessa silmätarkastuslausunnossa sanotaan epäilyttävästä seuraavaa: eläimellä todettu vähäisiä rodulle tyypillisen perinnölliseksi epäillyn silmäsairauden oireita. Oireiden kehittyminen vahvistaa diagnoosin. Vilile ei määrätty mitään uusintatarkastus aikaa, eikä tämä ole eläinlääkärin mukaan este jalostuskäytölle.

Kuulin samalla käynnillä, että linssiluksaation geenitesti ei ole 100% pätevä kaikille roduille. On esiintynyt tapauksia tietyillä roduilla, (joihin parson ei kuulemme kuulu, ainakaan vielä) että linssi on irronnut vaikka koira on geenitestissä saanut terveen paperit. Nyt epäillään, että on olemassa jokin muukin geeni joka aiheuttaa linssin irtoamista.

Muuten meidän rauhaan ei kuulu ihmeellisiä. Lumitöitä on paiskittu kohta viikon verran oikein urakkatahdoilla =) Eilenkin olimme kolmeen otteeseen lumitöissä. Eikä tuon nuoskan ja katolta tippuneen lumen siirtely ihan kevyttä hommaa ole. Onneksi on ollut aikaa ja on voinut tehdä hommaa erissä. Hiihtämään ei olla päästy, sillä tuskimpa siellä on latuja ehditty pitämään auki. Eilen kävimme juoksemassa vakiolenkin mutta se olikin astetta raskaampaa kun pyöräteitä ei oltu ehditty auraamaan ollenkaan. Kunhan kelit paranevat ja muuttuvat keväisen aurinkoiseksi suuntaamme Vilin kanssa auton keulan kohti Taivalkoskea ja lähdemme nauttimaan luonnosta. Tarkoitus olisi käydä kiertämässä myös pieni karhunkierros. Huhtikuussa onkin sitten valokuvauskurssi, joten kohta blogiamme saattaa kaunistaa eriskummallisimmatkin kuvat =)

Bongaa julkkis - kisa käynnissä

2010-02-27T12:20:00.002+02:00

Tänään oli Kalevassa meidän Vilin kuva. Se tuli emännällekkin ihan puun takaa ja olin jo sanomassa isännälle, että katsoppas kun on meidän Vilhon näköinen koira tuossa kuvassa. Tajusin kuitenkin siinä samassa, että no sehän siis on MEIDÄN Vili. Löysitkö tai tunnistitko sinä meidän Vilin?

Tänään on sitten tullut lunta kerrakseen eikä sade näytä laantuvan. Ei siis puhettakaan, että viitsisi lähteä metsään rämpimään kun lumitöitä tehdessä saa olla jo tarpeeksi ulkona hikoilemassa. Ja tätä autuuttahan luvattiin ensi viikon puoleen väliin asti.

Lumiterkuin Jaana ja Vili

Kaikkea on lenkillä nähty mutta että...

2010-02-26T14:24:00.002+02:00

siellä olisi poni irrallaan...Olimme Vilin kanssa hiihtämässä paikallisella koiraladulla ja sen varrella on yksi ainokainen talo. Tänään piti ihan hieraista silmiä kun pihan perältä alkoi lähestyä poni. Kyllä, poni oli irrallaan pihalla. Pihan ympärillä on kyllä aita mutta portti puuttuu eli poni pääsisi halutessaan ladulle. Ilmeisesti tämä poni on opetettu kuten meidän Vili, että omalta pihalta ei ilman lupaa saa poistua. Kätevää, eikö totta! Harmi, ettei mukana ollut edes puhelinta että olisin saanut tästä koomisesta tilanteesta kuvan. Hieman Viliäkin ihmetytti tämä jättiläiskoira.

Uusi harrastus

2010-02-01T16:33:00.002+02:00

Olemme Vilin kanssa harrastaneet juoksemista jo kohta vuoden verran. Tapanamme on heittää 5-10 km lenkkejä useamman kerran viikossa. Joulupukki toi lahjaksi luistelusukset ja tänään olimme Vilin kanssa niitä Auran majan koiraladulla testaamassa. Tätä hetkeä onkin jo odoteltu mutta pakkaset ovat haitanneet menoamme, mutta nyt kun huoltotiimi sai sukset vielä voideltua viikonloppuna niin päätimme lähteä ladulle kokeilemaan menoa.

Meillä oli Vilin kanssa oikein mukavaa. Teimme viiden kilometrin lenkin eli kiersimme koiraladun kerran ympäri. Muita siellä ei tällä kertaa näkynyt mikä oli toisaalta ihan mukavaa, sillä olimmehan vasta ensimmäistä kertaa liikkeellä. Vili oivalsi hienosti mistä hommassa on kyse ja juoksenteli koko flexin pituudelta edelläni. Tosin onhan se jo juoksulenkeillä oppinut mitä pitää tehdä eikä tämä eronnut asiasta muuten kuin suksien suhinan ja sauvojen osalta.

Vaikka muuten vastustan flexejä henkeen ja vereen niin tuolla se on ehdottoman hyvä kapistus, koska ylimääräinen naru kelaantuu aina jaloista pois. Ehdinkin jo pähkäillä että mitenkäs sitten mennään jos joskus on kaksi koiraa...=) No, pitää kehitellä sellainen jako-osa joissa molemmissa on oma pieni flexi ja muuten koirat ovat kiinni tavallisessa hihnassa. Näin ollen kumpikin saa hieman omaa vapautta mutta taaskaan se ylimääräinen naru ei ole kenenkään jaloissa.

Muuten meidän rauhaan ei mitään ihmeitä kuulu. Olemme parannelleet ketun puremia ja vain olleet. Toivotaan, että talven kovimmat pakkaset alkaisivat olla takana päin ja pian päästäisiin kevät hangille retkeilemään. Hankin viime vuonna lumikengät ja niitä olisi taas kiva päästä kokeilemaan. Alkuvuoden tokoilutkin ovat meiltä jääneet Vilin toipumisen ja minun opiskeluiden takia. Helmikuu menee vielä aika tiiviisti opintojen parissa mutta toivottavasti maaliskuussa pääsemme taas tottistelemaan.

Mukavaa kevät talven odotusta kaikille!

Kettujahti

2010-01-10T20:06:00.005+02:00

Tämä päivä meni kettua narratessa. Kettu oli kantokasan alla ja koira haukkui sitä vimmatusta. Kauan meni aikaa, mutta lopulta saatiin saalista. Koira jaksoi sitkeästi haukkua ja nyt onkin sitten väsynyt. Järkevää työskentelyä teki, eikä revityttänyt itseään. Muutama naarmu tosi koiralla pitääkin olla kovan työn jälkeen.

Kamera ei sattunut mukaan muuta kuin puhelimen muodossa, joten kuva-anti on taas kehnonlaista.

Vilin saalis

2009-12-29T13:02:00.005+02:00

Tänään pääsimme Vilin kanssa katsastamaan kettua. Hieno saalishan siellä olikin odottamassa ajokoiran jäljiltä. Kuvat eivät ole laadullisesti parhaita mahdollisa kun oli vain puhelin mukana.

Näetkö koiran?

2009-12-28T17:24:00.005+02:00

Olin eilen illalla ratketa naurusta. Ihmettelin telkkaria katsoessani, että mitä se Vili rupesi kopassaan järjestelemään kun kuului niin ihmeellinen ääni. Asia valkeni kun nousin lähteäkseni nukkumaan.

Tässä nukkuu meidän pieni valkoinen pastori.

Ai, ei vain. Klikkaappa tästä niin näet kuinka ihanaa on nukkua tyynyliinan sisällä. Kaivelin hännän näkösille "makuupussista".

Rauhaisaa Joulua!

2009-12-23T22:08:00.001+02:00

Haluan toivottaa kaikille tutuille oikein rauhaisaa joulua ja menestyksekästä uutta vuotta 2010 harrastusten parissa. Nyt siirrymme nauttimaan joulusta ja rauhoitumme hetkeksi. Ensi vuonna sitten uudet kujeet!

Iso ja lämmin halaus kaikille!

Linssiluksaatiotestin tulos

2009-12-07T19:30:00.002+02:00

Tänään odotti sähköpostissa viesti linssiluksaatiotestistä. Vilin tulos oli CLEAR.

Myyräjahti

2009-11-19T15:20:00.004+02:00

Olimme Vilin kanssa tänään metsässä kävelyllä. Keli ei ollut paras mahdollinen mutta kun oli pukeutunut sään mukaan niin pärjäsi oikein hyvin. Koska ketut olivat liikkuneet alueella huonosti, eikä jälkiä ollut haisteltavaksi rupesi Vili metsästämään myyriä. Hetken tuhinan jälkeen saaliiksi saatiin yksi myyrä. Se ehti kuolla järkytykseen ennen kuin Vili ehti sen kanssa "leikkimään". Vili mielellään leikkii myyrillä kuin kissat konsanaan, ei heti tappaen vaan päästää välillä irti ja saalistaa uudelleen. Onneksi Vili ei syö myyriä kuten poikansa Rontti Romppu Romppainen teki. Pusuttelut on kuitenkin tältä päivältä pannassa, sen verran paljon se myyrää kanniskeli mukana. Vili olisi mielellään jäänyt saalistamaan koko myyräyhdyskunnan mutta meidän piti joutua, joten jäipähän seuraavallekkin kerralle jotain tekemistä.

Viime viikon sunnuntaina kävimme Vilin kanssa LL-testissä, kuten moni muukin pastori. Nyt sitten jännityksellä odottelemme tuloksia.

Minulla on kamala pentukuume. Rotu on vain vähän hakusessa. Toisaalta haluaisin laittaa jonkun isomman koiran mutta toisaalta näiden pienten kanssa on niin helppo elää ja liikkua. Saa nyt sitten nähdä. Isäntä meillä pitäisi ensin saada suostumaan uuteen koiraprojektiin. Jotenkin vain tuntuu, että Viljamistakin voisi olla kiva jos olisi kaveri jonka kanssa touhuta. Vili sai tällä viikolla leikkiä saksanmetsästysterrierin kanssa ja voi että niillä oli hauskaa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Vilistä oli ihanaa kun joku rupesi painimaan ja juoksemaan kilpaa. Tosin kyllä tämä meidän herra nauttii yksinolostakin kun saa kaiken huomion ihan itselleen, joten saa nähdä raskinko koskaan ottaa toista koiraa.....

Keikkaa pukkaa...

2009-10-30T13:22:00.003+02:00

Tänään vietimme Vilin kanssa aamupäivän valokuvausmannekiinina. Tai siis Vilihän se tähti oli, minä seurasin vain sivusta. On se hyvä joka perheessä yksi julkkis olla. Vili osasi olla oikein hienosti ja yllätyin miten helposti se osasi rentoutua niinä aikoina kun sitä ei kuvattu. Ympärillä oli kuitenkin kaikenlaista hälinää ja touhua. Nyt linssilude onkin sitten ihan poikki.

Tulikos jo talvi nyt syksyn keskelle

2009-10-06T11:54:00.006+03:00

Eilen aamulla oli sitten maa valkoisena lumipeitteestä. Eikähän tuo ole mihinkään sulanut, vieläkin on sama lumi maassa. Meidän lumimies oli aivan onnesta sekaisin eilen aamulenkillä kun sai taas pitkän tauon jälkeen jahdata lumihiutaleita. Lenkki oli herran mielestä aivan liian lyhyt, pidempäänkin olisi ulkona viihtynyt.

Optimistisena ihmisenä minulla on vielä kesärenkaat alla sillä odotan tämän lumen vielä sulavan. Minulla jäi nimittäin lehdetkin haravoimatta, sillä en uskonut lumen vielä tulevan. Tosin ei haittaisi jos nyt jo tulisi pysyvä lumi, jäisipähän se loska kokonaan välistä pois.

Taivalvaaran maisemat

2009-09-24T14:50:00.004+03:00

Tänään oli sitten vuorossa Taivalvaaran maisemat. Kävimme Vilin kanssa pari tuntia kävelemässä sauvakävelypuiston merkittyjä reittejä, tosin välillä merkintä oli huonoa ja "harhailimme" omia polkuja. Vili sai olla koko ajan vapaana ja kyllä se nauttikin. Viipotti häntä suorana menemään niin, että välillä ei koko koiraa näkynyt. Onneksi tottelevaisuus on meillä kunnossa ja kutsumalla sai koiran aina tulemaan takaisin.

Löysimme myös sieniä. Yksinäinen herkkutatti kasvoi hiekkakuopalla. Sitten ihmeteltiin Vilin kanssa, että minne me tämä laitetaan - oli vielä niin iso yksilö ettei kehdannut siihen jättää kun oli aivan priimakuntoinenkin. No, meillä ei ollut repussa mitään mihin sieniä olisi voinut kerätä - paitsi käyttämättömiä kakkapussuja. Ei kun pussit käyttöön. Kaksi pussia saatiin sieniä kerättyä. Nyt ne odottavat vain paistamista. Meinaan tehdä niistä täytteen lämpimille leiville. Myös mustikoita tuli syötyä suoraan varvuista, sillä vielä ei halla ollut niihin iskenyt.

Muutama lisäkuva löyty galleriastamme.

Nyt molemmat ovat hieman väsyneitä ja varsinkin tuo nelijalkainen kaverini. Luulen, että lauantaiaamun lenkille ei Vilin tarvitse lähteä mukaan. Juoksi tänään senkin edestä. Huomenna suuntamme auton nokan taas kohti Oulua.

Pieni karhunkierros

2009-09-23T18:49:00.005+03:00

Tänään kävimme Vilin kanssa kiertämässä syksyisen pienen karhunkierroksen. Ruska ei ollut ehkä mahtavimmillaan mutta kauniita vihreän ja keltaisen sävyjä oli luonto täynnä ja kosket pauhasivat. Sanat eivät riitä kertomaan sitä miten mukavaa siellä oli kulkea luonnon keskellä. Se ihana hiljaisuus, jonka rikkoi vain lintujen laulu sekä kosket. Sää suosi meitä ja aurinkokin paistoi melkein koko matkan ajan. Viimeksi kun kävimme kiertämässä saman lenkin oli sillä huomattava määrä lunta. Luonto oli silloin luonnollisestikkin aivan eri näköinen kuin nyt. Tällä kertaa portaat pystyi laskeutumaan kävelemällä eikä tarvinnut laskea pyllymäkeä. Majapaikkamme oli Taivalkoskella Antin luona. Huomenna käymme kiertelemässä Taivalkosken maastoissa.

Muutama kuva reissustamme löytyy valokuvagalleriastamme

Sorsastus

2009-08-24T21:11:00.014+03:00

Taas on päästy siihen aikaan vuodesta kun pääsee sorsajahtiin. Meillä on vakio lammet, jotka syksyisin kierämme Rovaniemen seudulla. Tämä oli nyt kolmas syksy, kun olemme Vilin kanssa olleet Antin mukana.

Matkasimme Vilin kanssa ensin linja-autolla kotoa Taivalkoskella josta jatkoimme matkaa Antin mukana Kemijärven kautta Taivalkoskelle. Kemijärvellä kävimme moikkaamassa Riitua.

Riitu ja Vili

Vili ei ole koskaan matkustanut julkisilla kulkuvälineillä lukuun ottamatta sitä reissua kun poika lensi Helsingistä Ouluun. Ohessa muutama kuva rennosta matkan tekijästä.

Perjantaina suuntasimme sitten kohti metsää. Suunnitelma oli kiertää kolme tuttua lampea. Jätin metsästäjät ensimmäisen lammen lähettyville ja ajoin auton toiseen paikkaan. Siinä odotellessani ehdin kerätä mustikkapiirakkaa varten marjat. Maistui muuten illalla tuo piirakka todella hyvältä. Ensimmäiseltä lammelta ei tullut saalista, joten kävelimme toiselle lammelle joka oli siinä vieressä. Sieltä tuli saalista ja pääsi tuo meidän noutava terrieri tosi toimiin. Ja hyvinhän se noutajan tehtävän suoritti.

Vili ja osa saaliista

Kävimme katsomassa vielä sen kolmannen lammen mutta siellä ei ollut mitään. Ohessa kuva metsästäjistä. Minun tehtäväni oli heilua kameran kanssa =)

Veneily ja rottajahti

2009-08-13T20:42:00.017+03:00

Viime viikonloppuna olimme veneilemässä. Lähdimme jo aamulla varhain ja rantauduimme Santapankkiin. Meillä oli eväät ja kertakäyttögrilli mukana. Vietimme mukavan päivän aurinkoa ottaen. Vilillä oli omat hommat vedessä.
Kummasti se jaksoi koko päivän temuta veden ääressä mutta olikin se kotimatkalla väsynyt ja nukkui "takapenkillä".

Kotia saavuttuamme olimme kaikki ulkoilmasta raukeina.
Antti huomasi perunapenkistä varjoa hakevan rotan ja usutti Vilin sen kintereille. Vaikka kuinka oli väsynyt koira, se syttyi sekunnin tuhannesosassa saalistamaan tätä pahista. Eikä mennyt kuin hetki kun rotta oli Vilin hampaissa ja parilla sievällä ravistuksella (jota on kotona harjoiteltu todella paljon) oli rotan niskat katki ja henki pois.

2009-08-05T08:28:00.002+03:00

Eilen pidimme Vilin kanssa asioiden hoitopäivän töitteni jälkeen. Sillä välin kun automme oli öljyn vaihdossa kävimme kävelemässä yliopiston kasvitieteellisellä puutarhalla. Vili innostui loikkimaan lammella kuten vesipeto yleensäkkin. Sitten kävimme kaupungilla humputtelemassa ja jopa kaupoissa sisällä. Viljami osasi olla todella hienosti ja malttoi istua vieressäni, sillä välin kun hoidin asioita.

Kesäistä puuhastelua

2009-08-03T10:37:00.008+03:00

Vilillä on ollut raskaat neljä viikkoa kun Antti on ollut kotona kesälomalla. Päivisinkään ei ole oikein ollut mahdollisuuttaa nukkua kun on pitänyt olla pihalla vahtihommissa. Antti lähti tänään töihin ja Vili jäi yksin kotia. Heti aamulenkin jälkeen jätkä hipsutteli suoraan yläkertaan nukkumaan, aivan kuin olisi tiennyt että tänään koko taloa on päivän hallussani ja voin nukkua. No, tätä onnea ja autuutta ei sitten kestäkkään kuin tämä viikkoa, sillä minä jään sitten kotia.

Kesän aikana emme ole päässeet mihinkään viralliseen tapahtumaan milloin minkäkin syyn takia kun niiden seurauksena olemme aina olleet ns. doupattuja. Kesäpäiviä on sitten vietetty kotosalla ja merellä kuten kuvista näkyy. Viljami osaa nauttia veden päällä olosta täysin siemauksin. Herralla on kuitenkin pidettävä liivit päällä, sillä veden pärskeet hiljaisemmassa vauhdissa on tarkoitettu hänen mielestään jahdattaviksi. Samasta syystä myös flexi on otettu käyttöön, sillä saa nimittäin yllättävän hyvin hallittua takapenkkiläistä ü.

lltalenkki ja uusi kaveri

2009-07-16T21:18:00.009+03:00

Eilen oltiin Kirsin kanssa parin tunnin metsäkävelyllä Vilin ja Ilonan kanssa. Vilistä oli oikein mukavaa saada lenkille kaveri, jonka kanssa juosta ja uida. Toivottavasti likat lähtevät meidän kanssa toistekkin metsään, neljalkaisilla näytti ainakin olevan mukavaa. Tässäpä muutama kuva uintihommista ja varsinkin Illin taidon näytteestä. On siinä varsinainen vesipeto!

Ilona Kyykäärme polskuttelee

jaViljami noutaa keppiä

Mikä kesä?

2009-07-07T17:48:00.009+03:00

Niin, siis mikä kesä? Tässä kylmyydessä ei tee edes mieli uida! Jos ei aamuisin katsoisi kalenterista mitä kuukautta elämme voisi luulla, että syksy on jo pitkälläkin. Jospa se kesä ja lämmin vielä sietä tulisi.

Meillä oli Viljamin kanssa tarkoitus startata elämämme ensimmäiseen viralliseen tottelevaisuuskokeeseen kesäkuun puolessa välissä, mutta kiitos ampiaisten jahtaamisen Vilin kuono turposi kuin tennispallo ja voimakkaiden lääkekuurien takia koe piti jättää välistä. Onneksi kokeita vielä tulee, kunhan emäntä saa psyykattua itsensä niihin.

Koska emme päässeet kokeeseen, kävimme samoilemassa päivän Rovaniemen metsissä. Reissu oli oikein mukava, varsinkin kun lentäviä ystäviä ei ollut vielä kovasti liikenteessä. Kävimme kodalla paistamassa makkaraa ja syömässä muutenkin eväitä. Vilin nenä tuntui haistavan koko ajan jotain mielenkiintoista. Paluumatkalla kiertelimme metsikössä sillä mielellä, että jos vaikka osuisimme ketun kololle. Tällä alueella ei koloja pistänyt meidän silmään, eikä haju Viljamin nenään.

Epävirallisia tottelevaisuuskokeita

2009-06-05T08:14:00.004+03:00

Taas on aikaa kulunut tovi viime päivityksestä. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Pellon näyttelyyn olin Vilin ilmoittanut mutta se jäi sitten meiltä välistä. Seuraava ja mahdollisesti myös vuoden viimeinen näyttely on sitten heinäkuussa Oulussa.

Viime viikko meillä meni Vilin epävirallisia tottelevaisuuskokeita kiertäen. Kävimme ensin OKKn mölli-luokassa tiistaina. Vili selvisi todella hienosti koitoksesta vaikka vielä ketun haju selvästikkin kummitteli kirsussa. Malttoi kuitenkin tehdä kaikki liikkeet mallikkaasti loppuun ja mistään osa-alueesta ei tullut nollaa. Perjantaina olimme sitten KASin episkokeessa. Siellä osallistuimme Vilin kanssa alo-luokkaan ja hyvinhän sekin meni. Kokonaisuutena siis - hyvä me!

Kesän suunnitelmiin kuuluu mahdollisesti yksi ainoa mejä-koe, ensi vuonna ehkä useampi.

Toivottavasti kesäkelit alkavat pikku hiljaa sillä tämä kylmyys alkaa jo riittämään.

Kiuruveden ryhmänäyttely

2009-04-27T12:57:00.003+03:00

Niin, tuli reissu tehtyä mutta ei siinä sitten paljon muuta sanottavaa olekkaan. Onneksi seura oli mitä parhainta. Päivän pääväri taisi olla sininen, uroksista yksi taisi saada vaaleanpunaista =) Vili sai tulokseksi siis H:n. Minä uhkasin ennen kehää, että jos minulle tyrkyttää sinistä nauhaa niin juoksen karkuun...No, pitihän se kiltisti ottaa vastaan. Arvostelu oli täynnä Hyvää...

No, ei me mitään kummoista lähdetty edes hakemaan ja tiedossa oli, ettei Vili ole tuomarin mieleen. Seuraava näyttely on sitten Pellossa kuukauden päästä.

Kiitos Kirsille ja Sannalle mukavasta seurasta. Seuraavaa reissu onkin jo tiedossa.

Lomailua Taivalkoskella

2009-04-21T13:19:00.006+03:00

Olemme Vilin kanssa lomailemassa Antin luona Taivalkoskella. Aurinko on paistanut melkein pilvettömältä taivaalta, mutta tuuli on ollut navakkaa ja puuskittaista. Tänään lähdimme aamupäivällä metsään kävelemään. Ajoimme majapaikastamme noin 10km Posion suuntaan ja pysäköimme auton erään metsäautotien alkuun. Oli mukava kävellä kun tie oli jo osittain sulanut ja siellä missä oli vielä lunta se kantoi. Vili juoksi pitkin metsiä nuuhkimassa kaikkea mahdollista. Paljon oli jälkiä metsän eläimet Vilille jättäneetkin tutkittavaksi. Puolitoista tuntia käveltyämme saavuimme kuvan merkille. Olisi ollut mukava jatkaa vielä matkaa eteenpäin mutta koska kyseessä ei ollut ns. rengasreitti (ainakaan tietääkseni) katsoin parhaimmaksi kääntyä takaisin päin.

Viime vuonna täällä lomaillessani mukana oli Vilin lisäksi Rontti. Silloin pojilla oli mukavaa temuta yhdessä. Toivottavasti jossain vaiheessa Vilillä on vielä koirakaveri, joko parsoni tai sitten jokin isompi karvakuono...

Lauantaina lähdemmekin sitten tutulla porukalla Kiuruveden näyttelyyn. Autoomme ahtautuu Kirsi Velmun kanssa sekä Sanna omien koiriensa kanssa. Meillä ei ole Vilin kanssa mitään sen ihmeellisempiä tavoitteita näyttelystä, tuomari ei ole Vilille se paras mahdollinen mutta tällä matkalla onkin ihan muu tarkoitus. On ihana päästä näkemään Rontti! Ja samalla muita tuttuja parson-ihmisiä.

Talvista leikkimistä lähi metsässä

2009-03-26T20:17:00.007+02:00

Kun Vilman on pitänyt muuttaa pois naapurista niin on pitänyt etsiä uusia kavereita. Viime keväänä tutustuttiin Donnaan ja siitä asti on leikitty kun on tavattu. Nyt on emännät vaihtaneet puhelinnumeroitakin ja piippaamalla lähdetään yleensä yhteiselle kävelylenkille metsään ja koirat voivat kirmata mielin määrin. Koko ero ei tätä pari valjakkoa haittaa ja meno on monesti melkoista.

Lisää kuvia talven ulkoilulenkeistä on kuvagalleriassa.

Juoksulenkki Varjakassa

2009-03-10T20:35:00.009+02:00

Kiitos Kirsille ja Ilonalle kun jaksoivat lähteä kanssamme metsälenkille. Kävimme kiertämässä hyvän lenkin Varjakan Akiossa. Koirat juoksivat ja nauttivat vapaana olemisesta täysin siemauksin. Kotia tuomisena oli nälkäinen ja väsynyt koira, joka ruuan saatuaan kellahti takkatulen ääreen lampaan taljalle nukkumaan.

Ohessa muutama kuva iloittelusta.

Uusi Vuosi ja Uudet Kujeet

2009-02-18T18:58:00.004+02:00

Vuosi on ehtinyt jo vaihtua ja vuotta 2009 on ehditty elää jo tovi. Blogimme on viettänyt hiljaiseloa kun ei ole tapahtunut mitään.

Nyt päivitin valokuvagalleriaan muutamia uusia kuvia viime viikonlopun makkaranpaistoretkeltä meren rannalta. Vilma oli kylässä huoltojoukkonsa kanssa ja sunnuntaina käytiin sitten ulkoilemassa. Koirat juoksivat jäällä innoissaan ja kotona olikin sitten kaksi takan lämmöstä nauttivaa terroristia, jotka eivät paljon liikkuneet.

Meidän tämän vuoden harrastussuunnitelmat ovat vielä täysin avoinna. Muutamia näyttelyitä ollaan katsottu sillä silmällä, että voitais käväistä kaikki tosin tästä lähialueilta erkkaria lukuun ottamatta. Mejä-kokeita en ole vielä edes ajatellut, pitäisi saada tuo Vilin mielenkiinto jäljelle ensin huomattavasti varmemmaksi. Jos kaato ei kiinnosta niin ei ole järkeä taivaltaa metsässä, johan se käy järkeenkin. Katsotaan mitä keksitään ja mikä on lopputulos. Ruotsin lut-kokeista haaveilen mutta saa nähdä jäävätkö tänä vuonnakin vain haaveeksi. Ja tokon saralla olisi ainakin möllikokeet ja mahdollisesti jotain muutakin...

Oikein mukavaa ja aurinkoista kevättä kaikille!

Bongaa julkkis

2008-11-07T10:11:00.002+02:00

Itse en edes aina huomaa mutta onneksi ihanat kaverit ja sukulaiset muistavat aina ilmoittaa kun bongaavat perheemme julkkiksen lehdestä.

Eilen Vili komeili valokuvaamon mainoksessa Forum24:ssa. Työkaverini osoitti lehteä ohi kulkiessani ja kysyi, että onko tämä saman rotuinen koira kuin teillä? Vilkaisin lehteä pikaisesti ja totesin, että joo. Meni ehkä sekunnin tuhannesosa kun palasin takasin ja totesin, että itse asiassa tuossa on minun koirani siis meidän Vili.

Erkkari

2008-10-20T15:27:00.003+03:00

Eilen on sitten kotiuduttu puolen yön tuntumassa reissusta kotia. Heti näin alkuun haluan kiittää todella mukavaa matkaseuraani; Kirsiä, 2 x Sannat sekä Miinaa ja Velmua. Minä olin tietenkin unohtanut avaimet kotia ja jouduin herättämään isännän oven aukaisuun =) Jostain syystä vastaanotto ei ollut kaikkein lämpimin.

Erkkarissa oli tietenkin paljon koiria ja tunnelma oli mukava. Urosten kehä kesti pitkään, nartut olivat nopeammin ohi. Meidän porukasta Velmu nappasi oman luokkansa ykkössijan ja oli paras uros 3:nen saaden toisen sertinsä. Oikein paljon onnea vielä kerran Kirsille ja Velmulle. Kirsi loisti etupenkillä niin, että valaisi mukavasti pimeää matkaamme sankan sumun keskellä.

Vili ei ollut parhaassa iskussaan ja muistutti jonkin verran lammasta. Poika sai kuitenkin ERIn ja se oli hienoa sillä tämä kausi olisi muuten mennyt pelkillä HYVIllä. Arvostelu ei ollut paljon puhuva mutta hyvä kuitenkin. Kolme ensimmäistä sijoitettua käyttökoiraa olivat pohjoisesta ja luokassa oli meidän pohjois-suomalaisten lisäksi (joita oli siis yhteensä viisi) vain yksi koira etelämpää.

Mikä ihaninta niin näin Ronttin. Naureskelinkin menomatkalle, että lampaani pärjäämisellä ei ole niin suurta väliä kunhan pääsen näkemään Romppaisen. Niin siellä sitten junnukehän laidalla oltiin jännäämässä Rontin ja Sannan menestymistä, ja hyvinhän he menestyivät. Nyt on pakko myöntää, etten kovin paljon muita koiria siinä kehässä tainnut edes nähdä. Silmäni olivat nauliintuneet vain Ronttiin. Ja pitihän meidän pojan kanssa sitten kehän jälkeen pusutellakkin. Isän ja pojan jälleennäkemin ei ollut yhtä lämminhenkinen.

Meidän näyttelykautemme on nyt ohi tältä erää. Ensi vuonna kierrämme vain lähiseutua ja voipi olla että innostumme taas erkkariin lähtemään, on se tapahtumana kuitenkin niin mukava.

Talvi tulee menemään tokoa treenatessa ja metsässä samoillen joten ei kannata ihmetellä jos kuulumisia ei paljon kuulu

2008-09-11T19:54:00.013+03:00

Edellisestä kirjoittelusta onkin jo tovi. Lomailin elo-syyskuun vaihteessa pari viikkoa ja sainkin paljon aikaiseksi. Kävimme Vilin kanssa Taivalkoskella Antin luona sekä Rovaniemellä sorsametsällä (muka). Jo aikaisempina vuosina olemme puhuneet että lintuja on vähän mutta mitenkäs tänä vuonna: sai melkein kysyä että mitä sorsia, mitä ne ovat? Ei siis mitään. Retkestä tulikin mukava luontokävely- että makkaranpaistoreissu. Onneksi sää suosi. Koska Rovaniemellä oli näin surkea sorsasato päätimme kavereidemme yllyttämänä lähteä Sodankylään. Pakkasimme neljä aikuista sekä kaksi parsonia, kaikkien tavarat sekä parit metsästysvarusteet ja ruokakassit tila-auto passattiimme ja suuntasimme keulan kohti pohjoista. Perillä meitä odotti saaressa oleva mökki, jossa todellakin kaupungin melut unohtuivat ja sai nauttia hiljaisuudesta. No, ei niitä sorsia ollut sielläkään, isännät kävivät iltalennolla ja palasivat tyhjin käsin takaisin. Onneksi seuraavana päivänä saatiin kirjolohi jonka väsyttämisessä Vili oli uimalla auttanut. Hyvä ettei ehtinyt siimaan sotkeentua, kiitos Osmolle Vilin houkuttelemisesta rannalle joka ei kuulemma ollut ihan helpoin homma. Kävimme myös katsastamassa paikalliset ketun pesät, jotta tiedämme mistä niitä on ensi vuonna helppo etsiä. Kiitoksia vielä Riikalle ja Osmolle sekä Vilmalle mahtavasti viikonlopusta!

Nyt on jo arkeen palattu ja normaalit rutiinit alkaneet pyöriä. Talven tahkoamma taas tokoa ja tarkoitus olisi osallistua niihin kokeisiinkin. Yksi vuoden tavoitteistamme, ehkä se tärkein, eli BH-koe jää tältä vuodelta suorittamatta. Ensi vuonna sitten uudestaan.

Näyttelyihin osallistumme sen verran että rotumme erikoisnäyttelyyn olemme tulossa. Onneksi saadaan auto täyteen niin on mukava lähteä porukalla reissuun. Erkkarissa tavataan!

Mukavaa syksyä kaikille!

2008-08-20T13:46:00.003+03:00

Syksy on saapunut Ouluun. Kylmää ja märkää. Tornion näyttelyyn olin ilmoittanut sekä Vilin että Rontin. Kun Rontti muutti Kuhmoon eikä juniorille järjestynyt kyytiä Tornioon päätimme jättää Vilin kanssa myös näyttelyn väliin. Vietimme mukavan lauantai-päivän kotosalla kun Vilma oli vielä meillä viikonloppu kylässä.

Minä olen tulevat kaksi viikkoa lomalla. Toivotaan ettei vettä kauheasti sataisi, sillä suunnitelmissa olisi käydä päiväseltään patikoimassa Syötteen kansallispuistossa sekä sorsametsällä Rovaniemellä.

2008-07-28T13:07:00.004+03:00

Viikonloppu vietettiin Limingassa mejä-kokeessa. Lauantaina aherreettin helteisessä säässä jälkien parissa. Niin kovasti tuli huhkittua että puhelin ja aurinkolasit jäivät matkalle. Kyllä sitä voi tuntea itsensä "avuttomaksi" kun ei ole ´puhelinta.

Sunnuntaina oli sitten itse kokeen vuoro joka vietiin läpi lämpimässä kelissä. Meille sattui Vilin kanssa aamun ensimmäinen jälki josta olin todella iloinen. On mukava startata ensimmäisenä ja nyt vielä eritoten kun päivemmälle oli odotettavissa vielä lämpöisempää. Ennen metsään lähtöä kastelin Viliä jottei kuumuus hidastaisi menoa. Alkupätkän Vili kulki tarkasti jäljen päällä tehden vain vähän tarkastuslenkkejä. Ensimmäisen makauksen jälkeen sitten laitettiin oikein kunnolla ranttaliksi. Vili löysi jäljeltä ihanan ojan ja päätti ruveta siinä leikkimään omia vesileikkejään. Siinä kohti minä jo ajattelin, että peli on menetetty. Tuomarina meillä oli Seppo Venäläinen. Hän patisti minua käskemään Viliä, ja olisimpa voinut tallentaa sen ilmeen minkä tämä uimamaisteri otti kun käskin sitä jäljelle. Palautimme Vilin takaisin jäljelle ojan toiselle puolella. Alku lähti taas todella tarkasti kunnes kohdallemme sattui hirven kiimakuoppa. Vili otti siitä vainun eikä tehnyt elettäkään palatakseen jäljelle. Siinä vaiheessa minä puhalsin pelin poikka. Kyllä minä siinä ajattelin, että tuli kallis uimareissu jätkälle.

Vilin mejästelyt on nyt kokeiden muodossa ohi tältä kaudelta. Kauden tavoite ensimmäinen 1-tulos tuli kuitenkin saavutettua. Sain siinä metsästä kävellessämme takaisin tielle hyviä treenivinkkejä ja niitä Vili pääsee nyt sitten toteuttamaan. Toivotaan pitkää syksyä jotta saamme treenattua. Ensi kaudelle mietitään sitten uudet tavoitteet tämän lajin kohdalla.

Kun olin opastanut oman jälkeni ja purkanut sen pääsi Vili vielä pulahtamaan ojaan jotta jaksaa autossa olla. Sieltä suuntasimme jälkiparini jäljelle josta lauantaina emme puhelinta käyneet etsimässä. Siellä kaatolapun alla ojan pientareella oli nätisti virekkäin puhelin ja aurinkolasit. Molemmat tietenkin vedessä. Puhelin taitaa olla entinen ja uusi pitänee laittaa hankinta listalle. Aurinkolasit eivät onneksi kärsineet vahinkoa.

2008-07-24T15:06:00.003+03:00

Viime viikonloppuna olimme Vilin ja Rontin kanssa Ylivieskan näyttelyssä. Vili sai tulokseksi käyttöluokasta EH/1. Arvostelu oli hyvä, moitteita tuli ylikukkineesta turkista sekä pystypyllyisestä liikkumisesta. Samalla reissulla ajelimme Kajaaniin ja veimme Rontti Romppu Ronkaisen Sannan luokse. Vilin ja Rontin kemiat eivät kohdanneet Rontin aikuistumisen myötä ja tappelut olivat joka päiväisiä. Kummankin koiran hyvinvoinnin kannalta päädyimme ratkaisuun jossa Rontti otti suunnan kainuuseen. Viimeisten tietojen mukaan poika on sulautunut Sannan laumaan kuin kala veteen, ihanaa! Tämä juniori vei meidän perheestä mennessään paristakin sydämestä ison palan ja jäimme poikaa kaipaamaan. Onneksi pääsemme seuraamaan Rontin elämää ja olemaan kuulumisten kautta siinä mukana.

Tulevana viikonloppuna olemme Vilin kanssa Limingassa mejä-kokeessa. Toivotaan että nenä on kunnossa ja kaikki muutkin olosuhteet ovat parhaat mahdolliset työskentelyyn.

2008-07-14T13:57:00.005+03:00

Jatkossa kuulumisemme ovat blogin muodossa. Aikaisemmat kuulumiset löytyvät täältä.