Kevättä koittaa

Niin on aika hurahtanut taas siivillä. Betty-neiti on kotiutunut hyvin ja tulee joukon jatkona niin kuin olisi siihen aina kuulunutkin. Molemmat on leikkautettu tammikuun lopussa, joten talossa vallitsee ainainen rauha eikä juoksuja ja kitinöitä tarvitse kuunnella.

Betty on aloittanut tottelevaisuuskoulutuksessa käymisen ja tavoitteena olisi vielä kesän aikana päästä kokeilemaan josko meiltä agility luonnistuisi. Nyt olemme vain kasvattaneet kuntoa juksemalla ja hiihtämällä sekä metsässä ulkoilemalla.

Joulu on vietetty ja uuden vuoden vastaanottoa aletaan odottelemaan. Pikajoulu meni levätessä sekä koirien kanssa metsässä ulkoillessa.

Uusi perheenjäsenemme Betty-neiti on asustanut Viljon kaverina nyt kuukauden verran. Neiti opettelee uuden talon tavoille ja edistymistä tapahtuu hitaasti mutta varmasti.

Muutamia kuvia joulun ajan metsälenkeiltä nettialbumissa

Talven odotusta

Niin meni sorsastus ja marjastus. Kerran sentään ehdittiin näitä asioita Rovaniemelle harrastamaan. Puolukoita tuli paljon, sorsia vähemmän. Toivottavasti niitä saadaan ensi vuonna enemmän.

Mitään suuria muutoksia elämässämme ei ole tapahtunut. Vilille kastorointiaika on suunnitteilla kunhan sen saisi sovitettua kalenteriin. Sen verran on perheessämme tapahtumassa että karvainen laumamme tulee kasvamaan muutaman viikon päästä tyttöparsonilla. Asiasta enemmän kunhan neiti on hieman kotiutunut ja saamme otettua yhteispotretin valkoisista paholaisista.

Kesä kohta ohi sorsastuskauden alkua odotellessa

Viimeisin kirjoitus on kolmen kuukauden takaa. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Olemme Vilin kanssa vain nauttineet olostamme ja lämpimästä kesästä.

Suunnitelmissa oli mejä-kokeita tälle kaudelle mutta ne vain jäivät ja mitä siitä - katsotaan ensi vuonna uudestaan. Se JVA-titteli kiinnostaisi emäntää mutta koirasta en ole yhtä varma.

Meille suunniteltiin myös kovasti uutta koiraa Vilille kaveriksi mutta kaksilahkeisten työkuviot muuttivat ne suunnitelmat. Katsotaan sitten myöhemmin uudestaan.

Vilille laitettiin keväällä hormoonipiikki. Mitään suurta muutosta en ole koirassa huomannut mutta juoksuisten narttujen perään haikailu on loppunut. Joten voipi olla hyvinkin mahdollista, että syksyllä meidän pojalta lähtee kulkuset kokonaan pois.

Tällä hetkellä odotuksissa on sorsastuskauden aloistus ja se tietää, että meidän perhe suuntaan caravaaninsa kohti Rovaniemen ex. maalaiskunnan maisemia. Vili on harjoitellut tänä vuonna kovasti pitkän matkan uintia ja on siinä jo tosi hyvä. Kunto on siis kohdallaan. Toivotaan vain että sorsia olisi tänä vuonna enemmän kuin muutamana aikaisempana. Kemijärven suunnalta on kyllä kuulunut puhetta, että poikueet olisi tänä vuonnakin pieniä.

Lenkkeily...

Johan on Wappu-kelit...ei paljon tarvitse ulkona grillailla. Onneksi sisällä voi nauttia takkatulen lämmöstä =)

Olen jo jonkin aikaa ystäville valitellut, että Viljamilla on lenkkeilyinto kadonnut jonnekkin ja siitä on tullut mallia hinattava kun ennen se hinasi minua =) Kaikkea on kokeiltu; lisää energiaa, reilusti lepopäiviä lenkkeilystä, hierontaa jne. Näillä ei ollut mitään vaikutusta. Vili on aina inhonnut omia valjaitaan jostain käsittämättömästä syystä, vaikka ne istuvat herralle hyvin eivätkä paina/purista mistään. Se on kuitenkin ihan maansa myyneen näköinen kun edes näytän niitä sille. No, mennellä viikolla kokeilin sitten kiinteää eli ihan tavallista leveää Aatu-kaulapantaa eikä sillä ollut paljonkaan positiivista vaikutusta juoksuintoon. Loppu viikosta laitoin sitten Vilin aina käyttämän Aatu-sarjan puolikuristavan pannan kun ajattelin, että ei se kuitenkaan vedä kauheasti joten kaulapannassa juoksemisesta ei pitäisi olla siinä mielessä haittaa. Valjaitahan olen käyttänyt juuri sen takia, että se jakaa vetämisestä tulevan paineen tasaisesti koko koiraan. Vili yllätti minut ja paineli iloisesti edessäni koko matkan kuitenkaan vetämättä liikaa. Oli ihana juosta kun ei tarvinnut hinata ketään mukana.

Ostin viikko sitten uudet maastojuoksulenkkarit ja nyt odotellaan, että metsäreitti sulaa ja kuivaa niin päästään sinne juoksemaan. Vili tykkää kun saa olla irti ja välillä voi pulahtaa uimaan. Ehkä sitä itsekkin voisi jollain pienellä lammella kokeilla uimista lenkin jälkeen. Viime uinnista luonnon vesissä onkin aikaa...

Oikein mukavaa vapun jatkoa kaikille kavereille!