Bongaa julkkis

Itse en edes aina huomaa mutta onneksi ihanat kaverit ja sukulaiset muistavat aina ilmoittaa kun bongaavat perheemme julkkiksen lehdestä.

Eilen Vili komeili valokuvaamon mainoksessa Forum24:ssa. Työkaverini osoitti lehteä ohi kulkiessani ja kysyi, että onko tämä saman rotuinen koira kuin teillä? Vilkaisin lehteä pikaisesti ja totesin, että joo. Meni ehkä sekunnin tuhannesosa kun palasin takasin ja totesin, että itse asiassa tuossa on minun koirani siis meidän Vili.

Erkkari

Eilen on sitten kotiuduttu puolen yön tuntumassa reissusta kotia. Heti näin alkuun haluan kiittää todella mukavaa matkaseuraani; Kirsiä, 2 x Sannat sekä Miinaa ja Velmua. Minä olin tietenkin unohtanut avaimet kotia ja jouduin herättämään isännän oven aukaisuun =) Jostain syystä vastaanotto ei ollut kaikkein lämpimin.

Erkkarissa oli tietenkin paljon koiria ja tunnelma oli mukava. Urosten kehä kesti pitkään, nartut olivat nopeammin ohi. Meidän porukasta Velmu nappasi oman luokkansa ykkössijan ja oli paras uros 3:nen saaden toisen sertinsä. Oikein paljon onnea vielä kerran Kirsille ja Velmulle. Kirsi loisti etupenkillä niin, että valaisi mukavasti pimeää matkaamme sankan sumun keskellä.

Vili ei ollut parhaassa iskussaan ja muistutti jonkin verran lammasta. Poika sai kuitenkin ERIn ja se oli hienoa sillä tämä kausi olisi muuten mennyt pelkillä HYVIllä. Arvostelu ei ollut paljon puhuva mutta hyvä kuitenkin. Kolme ensimmäistä sijoitettua käyttökoiraa olivat pohjoisesta ja luokassa oli meidän pohjois-suomalaisten lisäksi (joita oli siis yhteensä viisi) vain yksi koira etelämpää.

Mikä ihaninta niin näin Ronttin. Naureskelinkin menomatkalle, että lampaani pärjäämisellä ei ole niin suurta väliä kunhan pääsen näkemään Romppaisen. Niin siellä sitten junnukehän laidalla oltiin jännäämässä Rontin ja Sannan menestymistä, ja hyvinhän he menestyivät. Nyt on pakko myöntää, etten kovin paljon muita koiria siinä kehässä tainnut edes nähdä. Silmäni olivat nauliintuneet vain Ronttiin. Ja pitihän meidän pojan kanssa sitten kehän jälkeen pusutellakkin. Isän ja pojan jälleennäkemin ei ollut yhtä lämminhenkinen.

Meidän näyttelykautemme on nyt ohi tältä erää. Ensi vuonna kierrämme vain lähiseutua ja voipi olla että innostumme taas erkkariin lähtemään, on se tapahtumana kuitenkin niin mukava.

Talvi tulee menemään tokoa treenatessa ja metsässä samoillen joten ei kannata ihmetellä jos kuulumisia ei paljon kuulu

Edellisestä kirjoittelusta onkin jo tovi. Lomailin elo-syyskuun vaihteessa pari viikkoa ja sainkin paljon aikaiseksi. Kävimme Vilin kanssa Taivalkoskella Antin luona sekä Rovaniemellä sorsametsällä (muka). Jo aikaisempina vuosina olemme puhuneet että lintuja on vähän mutta mitenkäs tänä vuonna: sai melkein kysyä että mitä sorsia, mitä ne ovat? Ei siis mitään. Retkestä tulikin mukava luontokävely- että makkaranpaistoreissu. Onneksi sää suosi. Koska Rovaniemellä oli näin surkea sorsasato päätimme kavereidemme yllyttämänä lähteä Sodankylään. Pakkasimme neljä aikuista sekä kaksi parsonia, kaikkien tavarat sekä parit metsästysvarusteet ja ruokakassit tila-auto passattiimme ja suuntasimme keulan kohti pohjoista. Perillä meitä odotti saaressa oleva mökki, jossa todellakin kaupungin melut unohtuivat ja sai nauttia hiljaisuudesta. No, ei niitä sorsia ollut sielläkään, isännät kävivät iltalennolla ja palasivat tyhjin käsin takaisin. Onneksi seuraavana päivänä saatiin kirjolohi jonka väsyttämisessä Vili oli uimalla auttanut. Hyvä ettei ehtinyt siimaan sotkeentua, kiitos Osmolle Vilin houkuttelemisesta rannalle joka ei kuulemma ollut ihan helpoin homma. Kävimme myös katsastamassa paikalliset ketun pesät, jotta tiedämme mistä niitä on ensi vuonna helppo etsiä. Kiitoksia vielä Riikalle ja Osmolle sekä Vilmalle mahtavasti viikonlopusta!

Nyt on jo arkeen palattu ja normaalit rutiinit alkaneet pyöriä. Talven tahkoamma taas tokoa ja tarkoitus olisi osallistua niihin kokeisiinkin. Yksi vuoden tavoitteistamme, ehkä se tärkein, eli BH-koe jää tältä vuodelta suorittamatta. Ensi vuonna sitten uudestaan.

Näyttelyihin osallistumme sen verran että rotumme erikoisnäyttelyyn olemme tulossa. Onneksi saadaan auto täyteen niin on mukava lähteä porukalla reissuun. Erkkarissa tavataan!

Mukavaa syksyä kaikille!

Syksy on saapunut Ouluun. Kylmää ja märkää. Tornion näyttelyyn olin ilmoittanut sekä Vilin että Rontin. Kun Rontti muutti Kuhmoon eikä juniorille järjestynyt kyytiä Tornioon päätimme jättää Vilin kanssa myös näyttelyn väliin. Vietimme mukavan lauantai-päivän kotosalla kun Vilma oli vielä meillä viikonloppu kylässä.

Minä olen tulevat kaksi viikkoa lomalla. Toivotaan ettei vettä kauheasti sataisi, sillä suunnitelmissa olisi käydä päiväseltään patikoimassa Syötteen kansallispuistossa sekä sorsametsällä Rovaniemellä.

Viikonloppu vietettiin Limingassa mejä-kokeessa. Lauantaina aherreettin helteisessä säässä jälkien parissa. Niin kovasti tuli huhkittua että puhelin ja aurinkolasit jäivät matkalle. Kyllä sitä voi tuntea itsensä "avuttomaksi" kun ei ole ´puhelinta.

Sunnuntaina oli sitten itse kokeen vuoro joka vietiin läpi lämpimässä kelissä. Meille sattui Vilin kanssa aamun ensimmäinen jälki josta olin todella iloinen. On mukava startata ensimmäisenä ja nyt vielä eritoten kun päivemmälle oli odotettavissa vielä lämpöisempää. Ennen metsään lähtöä kastelin Viliä jottei kuumuus hidastaisi menoa. Alkupätkän Vili kulki tarkasti jäljen päällä tehden vain vähän tarkastuslenkkejä. Ensimmäisen makauksen jälkeen sitten laitettiin oikein kunnolla ranttaliksi. Vili löysi jäljeltä ihanan ojan ja päätti ruveta siinä leikkimään omia vesileikkejään. Siinä kohti minä jo ajattelin, että peli on menetetty. Tuomarina meillä oli Seppo Venäläinen. Hän patisti minua käskemään Viliä, ja olisimpa voinut tallentaa sen ilmeen minkä tämä uimamaisteri otti kun käskin sitä jäljelle. Palautimme Vilin takaisin jäljelle ojan toiselle puolella. Alku lähti taas todella tarkasti kunnes kohdallemme sattui hirven kiimakuoppa. Vili otti siitä vainun eikä tehnyt elettäkään palatakseen jäljelle. Siinä vaiheessa minä puhalsin pelin poikka. Kyllä minä siinä ajattelin, että tuli kallis uimareissu jätkälle.

Vilin mejästelyt on nyt kokeiden muodossa ohi tältä kaudelta. Kauden tavoite ensimmäinen 1-tulos tuli kuitenkin saavutettua. Sain siinä metsästä kävellessämme takaisin tielle hyviä treenivinkkejä ja niitä Vili pääsee nyt sitten toteuttamaan. Toivotaan pitkää syksyä jotta saamme treenattua. Ensi kaudelle mietitään sitten uudet tavoitteet tämän lajin kohdalla.

Kun olin opastanut oman jälkeni ja purkanut sen pääsi Vili vielä pulahtamaan ojaan jotta jaksaa autossa olla. Sieltä suuntasimme jälkiparini jäljelle josta lauantaina emme puhelinta käyneet etsimässä. Siellä kaatolapun alla ojan pientareella oli nätisti virekkäin puhelin ja aurinkolasit. Molemmat tietenkin vedessä. Puhelin taitaa olla entinen ja uusi pitänee laittaa hankinta listalle. Aurinkolasit eivät onneksi kärsineet vahinkoa.

Viime viikonloppuna olimme Vilin ja Rontin kanssa Ylivieskan näyttelyssä. Vili sai tulokseksi käyttöluokasta EH/1. Arvostelu oli hyvä, moitteita tuli ylikukkineesta turkista sekä pystypyllyisestä liikkumisesta. Samalla reissulla ajelimme Kajaaniin ja veimme Rontti Romppu Ronkaisen Sannan luokse. Vilin ja Rontin kemiat eivät kohdanneet Rontin aikuistumisen myötä ja tappelut olivat joka päiväisiä. Kummankin koiran hyvinvoinnin kannalta päädyimme ratkaisuun jossa Rontti otti suunnan kainuuseen. Viimeisten tietojen mukaan poika on sulautunut Sannan laumaan kuin kala veteen, ihanaa! Tämä juniori vei meidän perheestä mennessään paristakin sydämestä ison palan ja jäimme poikaa kaipaamaan. Onneksi pääsemme seuraamaan Rontin elämää ja olemaan kuulumisten kautta siinä mukana.

Tulevana viikonloppuna olemme Vilin kanssa Limingassa mejä-kokeessa. Toivotaan että nenä on kunnossa ja kaikki muutkin olosuhteet ovat parhaat mahdolliset työskentelyyn.

Jatkossa kuulumisemme ovat blogin muodossa. Aikaisemmat kuulumiset löytyvät täältä.