Keikkaa pukkaa...

Tänään vietimme Vilin kanssa aamupäivän valokuvausmannekiinina. Tai siis Vilihän se tähti oli, minä seurasin vain sivusta. On se hyvä joka perheessä yksi julkkis olla. Vili osasi olla oikein hienosti ja yllätyin miten helposti se osasi rentoutua niinä aikoina kun sitä ei kuvattu. Ympärillä oli kuitenkin kaikenlaista hälinää ja touhua. Nyt linssilude onkin sitten ihan poikki.

Tulikos jo talvi nyt syksyn keskelle

Eilen aamulla oli sitten maa valkoisena lumipeitteestä. Eikähän tuo ole mihinkään sulanut, vieläkin on sama lumi maassa. Meidän lumimies oli aivan onnesta sekaisin eilen aamulenkillä kun sai taas pitkän tauon jälkeen jahdata lumihiutaleita. Lenkki oli herran mielestä aivan liian lyhyt, pidempäänkin olisi ulkona viihtynyt.

Optimistisena ihmisenä minulla on vielä kesärenkaat alla sillä odotan tämän lumen vielä sulavan. Minulla jäi nimittäin lehdetkin haravoimatta, sillä en uskonut lumen vielä tulevan. Tosin ei haittaisi jos nyt jo tulisi pysyvä lumi, jäisipähän se loska kokonaan välistä pois.