Vilin saalis

Tänään pääsimme Vilin kanssa katsastamaan kettua. Hieno saalishan siellä olikin odottamassa ajokoiran jäljiltä. Kuvat eivät ole laadullisesti parhaita mahdollisa kun oli vain puhelin mukana.

Näetkö koiran?

Olin eilen illalla ratketa naurusta. Ihmettelin telkkaria katsoessani, että mitä se Vili rupesi kopassaan järjestelemään kun kuului niin ihmeellinen ääni. Asia valkeni kun nousin lähteäkseni nukkumaan.


Tässä nukkuu meidän pieni valkoinen pastori.

Ai, ei vain. Klikkaappa tästä niin näet kuinka ihanaa on nukkua tyynyliinan sisällä. Kaivelin hännän näkösille "makuupussista".

Rauhaisaa Joulua!

Haluan toivottaa kaikille tutuille oikein rauhaisaa joulua ja menestyksekästä uutta vuotta 2010 harrastusten parissa. Nyt siirrymme nauttimaan joulusta ja rauhoitumme hetkeksi. Ensi vuonna sitten uudet kujeet!

Iso ja lämmin halaus kaikille!

Linssiluksaatiotestin tulos

Tänään odotti sähköpostissa viesti linssiluksaatiotestistä. Vilin tulos oli CLEAR.

Myyräjahti

Olimme Vilin kanssa tänään metsässä kävelyllä. Keli ei ollut paras mahdollinen mutta kun oli pukeutunut sään mukaan niin pärjäsi oikein hyvin. Koska ketut olivat liikkuneet alueella huonosti, eikä jälkiä ollut haisteltavaksi rupesi Vili metsästämään myyriä. Hetken tuhinan jälkeen saaliiksi saatiin yksi myyrä. Se ehti kuolla järkytykseen ennen kuin Vili ehti sen kanssa "leikkimään". Vili mielellään leikkii myyrillä kuin kissat konsanaan, ei heti tappaen vaan päästää välillä irti ja saalistaa uudelleen. Onneksi Vili ei syö myyriä kuten poikansa Rontti Romppu Romppainen teki. Pusuttelut on kuitenkin tältä päivältä pannassa, sen verran paljon se myyrää kanniskeli mukana. Vili olisi mielellään jäänyt saalistamaan koko myyräyhdyskunnan mutta meidän piti joutua, joten jäipähän seuraavallekkin kerralle jotain tekemistä.



Viime viikon sunnuntaina kävimme Vilin kanssa LL-testissä, kuten moni muukin pastori. Nyt sitten jännityksellä odottelemme tuloksia.

Minulla on kamala pentukuume. Rotu on vain vähän hakusessa. Toisaalta haluaisin laittaa jonkun isomman koiran mutta toisaalta näiden pienten kanssa on niin helppo elää ja liikkua. Saa nyt sitten nähdä. Isäntä meillä pitäisi ensin saada suostumaan uuteen koiraprojektiin. Jotenkin vain tuntuu, että Viljamistakin voisi olla kiva jos olisi kaveri jonka kanssa touhuta. Vili sai tällä viikolla leikkiä saksanmetsästysterrierin kanssa ja voi että niillä oli hauskaa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Vilistä oli ihanaa kun joku rupesi painimaan ja juoksemaan kilpaa. Tosin kyllä tämä meidän herra nauttii yksinolostakin kun saa kaiken huomion ihan itselleen, joten saa nähdä raskinko koskaan ottaa toista koiraa.....

Keikkaa pukkaa...

Tänään vietimme Vilin kanssa aamupäivän valokuvausmannekiinina. Tai siis Vilihän se tähti oli, minä seurasin vain sivusta. On se hyvä joka perheessä yksi julkkis olla. Vili osasi olla oikein hienosti ja yllätyin miten helposti se osasi rentoutua niinä aikoina kun sitä ei kuvattu. Ympärillä oli kuitenkin kaikenlaista hälinää ja touhua. Nyt linssilude onkin sitten ihan poikki.

Tulikos jo talvi nyt syksyn keskelle

Eilen aamulla oli sitten maa valkoisena lumipeitteestä. Eikähän tuo ole mihinkään sulanut, vieläkin on sama lumi maassa. Meidän lumimies oli aivan onnesta sekaisin eilen aamulenkillä kun sai taas pitkän tauon jälkeen jahdata lumihiutaleita. Lenkki oli herran mielestä aivan liian lyhyt, pidempäänkin olisi ulkona viihtynyt.

Optimistisena ihmisenä minulla on vielä kesärenkaat alla sillä odotan tämän lumen vielä sulavan. Minulla jäi nimittäin lehdetkin haravoimatta, sillä en uskonut lumen vielä tulevan. Tosin ei haittaisi jos nyt jo tulisi pysyvä lumi, jäisipähän se loska kokonaan välistä pois.

Taivalvaaran maisemat

Tänään oli sitten vuorossa Taivalvaaran maisemat. Kävimme Vilin kanssa pari tuntia kävelemässä sauvakävelypuiston merkittyjä reittejä, tosin välillä merkintä oli huonoa ja "harhailimme" omia polkuja. Vili sai olla koko ajan vapaana ja kyllä se nauttikin. Viipotti häntä suorana menemään niin, että välillä ei koko koiraa näkynyt. Onneksi tottelevaisuus on meillä kunnossa ja kutsumalla sai koiran aina tulemaan takaisin.

Löysimme myös sieniä. Yksinäinen herkkutatti kasvoi hiekkakuopalla. Sitten ihmeteltiin Vilin kanssa, että minne me tämä laitetaan - oli vielä niin iso yksilö ettei kehdannut siihen jättää kun oli aivan priimakuntoinenkin. No, meillä ei ollut repussa mitään mihin sieniä olisi voinut kerätä - paitsi käyttämättömiä kakkapussuja. Ei kun pussit käyttöön. Kaksi pussia saatiin sieniä kerättyä. Nyt ne odottavat vain paistamista. Meinaan tehdä niistä täytteen lämpimille leiville. Myös mustikoita tuli syötyä suoraan varvuista, sillä vielä ei halla ollut niihin iskenyt.

Muutama lisäkuva löyty galleriastamme.

Nyt molemmat ovat hieman väsyneitä ja varsinkin tuo nelijalkainen kaverini. Luulen, että lauantaiaamun lenkille ei Vilin tarvitse lähteä mukaan. Juoksi tänään senkin edestä. Huomenna suuntamme auton nokan taas kohti Oulua.

Pieni karhunkierros

Tänään kävimme Vilin kanssa kiertämässä syksyisen pienen karhunkierroksen. Ruska ei ollut ehkä mahtavimmillaan mutta kauniita vihreän ja keltaisen sävyjä oli luonto täynnä ja kosket pauhasivat. Sanat eivät riitä kertomaan sitä miten mukavaa siellä oli kulkea luonnon keskellä. Se ihana hiljaisuus, jonka rikkoi vain lintujen laulu sekä kosket. Sää suosi meitä ja aurinkokin paistoi melkein koko matkan ajan. Viimeksi kun kävimme kiertämässä saman lenkin oli sillä huomattava määrä lunta. Luonto oli silloin luonnollisestikkin aivan eri näköinen kuin nyt. Tällä kertaa portaat pystyi laskeutumaan kävelemällä eikä tarvinnut laskea pyllymäkeä. Majapaikkamme oli Taivalkoskella Antin luona. Huomenna käymme kiertelemässä Taivalkosken maastoissa.

Muutama kuva reissustamme löytyy valokuvagalleriastamme

Sorsastus

Taas on päästy siihen aikaan vuodesta kun pääsee sorsajahtiin. Meillä on vakio lammet, jotka syksyisin kierämme Rovaniemen seudulla. Tämä oli nyt kolmas syksy, kun olemme Vilin kanssa olleet Antin mukana.

Matkasimme Vilin kanssa ensin linja-autolla kotoa Taivalkoskella josta jatkoimme matkaa Antin mukana Kemijärven kautta Taivalkoskelle. Kemijärvellä kävimme moikkaamassa Riitua.


Riitu ja Vili

Vili ei ole koskaan matkustanut julkisilla kulkuvälineillä lukuun ottamatta sitä reissua kun poika lensi Helsingistä Ouluun. Ohessa muutama kuva rennosta matkan tekijästä.


Perjantaina suuntasimme sitten kohti metsää. Suunnitelma oli kiertää kolme tuttua lampea. Jätin metsästäjät ensimmäisen lammen lähettyville ja ajoin auton toiseen paikkaan. Siinä odotellessani ehdin kerätä mustikkapiirakkaa varten marjat. Maistui muuten illalla tuo piirakka todella hyvältä. Ensimmäiseltä lammelta ei tullut saalista, joten kävelimme toiselle lammelle joka oli siinä vieressä. Sieltä tuli saalista ja pääsi tuo meidän noutava terrieri tosi toimiin. Ja hyvinhän se noutajan tehtävän suoritti.


Vili ja osa saaliista

Kävimme katsomassa vielä sen kolmannen lammen mutta siellä ei ollut mitään. Ohessa kuva metsästäjistä. Minun tehtäväni oli heilua kameran kanssa =)

Veneily ja rottajahti

Viime viikonloppuna olimme veneilemässä. Lähdimme jo aamulla varhain ja rantauduimme Santapankkiin. Meillä oli eväät ja kertakäyttögrilli mukana. Vietimme mukavan päivän aurinkoa ottaen. Vilillä oli omat hommat vedessä.
Kummasti se jaksoi koko päivän temuta veden ääressä mutta olikin se kotimatkalla väsynyt ja nukkui "takapenkillä".

Kotia saavuttuamme olimme kaikki ulkoilmasta raukeina.
Antti huomasi perunapenkistä varjoa hakevan rotan ja usutti Vilin sen kintereille. Vaikka kuinka oli väsynyt koira, se syttyi sekunnin tuhannesosassa saalistamaan tätä pahista. Eikä mennyt kuin hetki kun rotta oli Vilin hampaissa ja parilla sievällä ravistuksella (jota on kotona harjoiteltu todella paljon) oli rotan niskat katki ja henki pois.

Eilen pidimme Vilin kanssa asioiden hoitopäivän töitteni jälkeen. Sillä välin kun automme oli öljyn vaihdossa kävimme kävelemässä yliopiston kasvitieteellisellä puutarhalla. Vili innostui loikkimaan lammella kuten vesipeto yleensäkkin. Sitten kävimme kaupungilla humputtelemassa ja jopa kaupoissa sisällä. Viljami osasi olla todella hienosti ja malttoi istua vieressäni, sillä välin kun hoidin asioita.

Kesäistä puuhastelua

Vilillä on ollut raskaat neljä viikkoa kun Antti on ollut kotona kesälomalla. Päivisinkään ei ole oikein ollut mahdollisuuttaa nukkua kun on pitänyt olla pihalla vahtihommissa. Antti lähti tänään töihin ja Vili jäi yksin kotia. Heti aamulenkin jälkeen jätkä hipsutteli suoraan yläkertaan nukkumaan, aivan kuin olisi tiennyt että tänään koko taloa on päivän hallussani ja voin nukkua. No, tätä onnea ja autuutta ei sitten kestäkkään kuin tämä viikkoa, sillä minä jään sitten kotia.

Kesän aikana emme ole päässeet mihinkään viralliseen tapahtumaan milloin minkäkin syyn takia kun niiden seurauksena olemme aina olleet ns. doupattuja. Kesäpäiviä on sitten vietetty kotosalla ja merellä kuten kuvista näkyy. Viljami osaa nauttia veden päällä olosta täysin siemauksin. Herralla on kuitenkin pidettävä liivit päällä, sillä veden pärskeet hiljaisemmassa vauhdissa on tarkoitettu hänen mielestään jahdattaviksi. Samasta syystä myös flexi on otettu käyttöön, sillä saa nimittäin yllättävän hyvin hallittua takapenkkiläistä ü.

lltalenkki ja uusi kaveri

Eilen oltiin Kirsin kanssa parin tunnin metsäkävelyllä Vilin ja Ilonan kanssa. Vilistä oli oikein mukavaa saada lenkille kaveri, jonka kanssa juosta ja uida. Toivottavasti likat lähtevät meidän kanssa toistekkin metsään, neljalkaisilla näytti ainakin olevan mukavaa. Tässäpä muutama kuva uintihommista ja varsinkin Illin taidon näytteestä. On siinä varsinainen vesipeto!


Ilona Kyykäärme polskuttelee


jaViljami noutaa keppiä

Mikä kesä?

Niin, siis mikä kesä? Tässä kylmyydessä ei tee edes mieli uida! Jos ei aamuisin katsoisi kalenterista mitä kuukautta elämme voisi luulla, että syksy on jo pitkälläkin. Jospa se kesä ja lämmin vielä sietä tulisi.

Meillä oli Viljamin kanssa tarkoitus startata elämämme ensimmäiseen viralliseen tottelevaisuuskokeeseen kesäkuun puolessa välissä, mutta kiitos ampiaisten jahtaamisen Vilin kuono turposi kuin tennispallo ja voimakkaiden lääkekuurien takia koe piti jättää välistä. Onneksi kokeita vielä tulee, kunhan emäntä saa psyykattua itsensä niihin.

Koska emme päässeet kokeeseen, kävimme samoilemassa päivän Rovaniemen metsissä. Reissu oli oikein mukava, varsinkin kun lentäviä ystäviä ei ollut vielä kovasti liikenteessä. Kävimme kodalla paistamassa makkaraa ja syömässä muutenkin eväitä. Vilin nenä tuntui haistavan koko ajan jotain mielenkiintoista. Paluumatkalla kiertelimme metsikössä sillä mielellä, että jos vaikka osuisimme ketun kololle. Tällä alueella ei koloja pistänyt meidän silmään, eikä haju Viljamin nenään.

Epävirallisia tottelevaisuuskokeita

Taas on aikaa kulunut tovi viime päivityksestä. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Pellon näyttelyyn olin Vilin ilmoittanut mutta se jäi sitten meiltä välistä. Seuraava ja mahdollisesti myös vuoden viimeinen näyttely on sitten heinäkuussa Oulussa.

Viime viikko meillä meni Vilin epävirallisia tottelevaisuuskokeita kiertäen. Kävimme ensin OKKn mölli-luokassa tiistaina. Vili selvisi todella hienosti koitoksesta vaikka vielä ketun haju selvästikkin kummitteli kirsussa. Malttoi kuitenkin tehdä kaikki liikkeet mallikkaasti loppuun ja mistään osa-alueesta ei tullut nollaa. Perjantaina olimme sitten KASin episkokeessa. Siellä osallistuimme Vilin kanssa alo-luokkaan ja hyvinhän sekin meni. Kokonaisuutena siis - hyvä me!

Kesän suunnitelmiin kuuluu mahdollisesti yksi ainoa mejä-koe, ensi vuonna ehkä useampi.

Toivottavasti kesäkelit alkavat pikku hiljaa sillä tämä kylmyys alkaa jo riittämään.

Kiuruveden ryhmänäyttely

Niin, tuli reissu tehtyä mutta ei siinä sitten paljon muuta sanottavaa olekkaan. Onneksi seura oli mitä parhainta. Päivän pääväri taisi olla sininen, uroksista yksi taisi saada vaaleanpunaista =) Vili sai tulokseksi siis H:n. Minä uhkasin ennen kehää, että jos minulle tyrkyttää sinistä nauhaa niin juoksen karkuun...No, pitihän se kiltisti ottaa vastaan. Arvostelu oli täynnä Hyvää...

No, ei me mitään kummoista lähdetty edes hakemaan ja tiedossa oli, ettei Vili ole tuomarin mieleen. Seuraava näyttely on sitten Pellossa kuukauden päästä.

Kiitos Kirsille ja Sannalle mukavasta seurasta. Seuraavaa reissu onkin jo tiedossa.

Lomailua Taivalkoskella

Olemme Vilin kanssa lomailemassa Antin luona Taivalkoskella. Aurinko on paistanut melkein pilvettömältä taivaalta, mutta tuuli on ollut navakkaa ja puuskittaista. Tänään lähdimme aamupäivällä metsään kävelemään. Ajoimme majapaikastamme noin 10km Posion suuntaan ja pysäköimme auton erään metsäautotien alkuun. Oli mukava kävellä kun tie oli jo osittain sulanut ja siellä missä oli vielä lunta se kantoi. Vili juoksi pitkin metsiä nuuhkimassa kaikkea mahdollista. Paljon oli jälkiä metsän eläimet Vilille jättäneetkin tutkittavaksi. Puolitoista tuntia käveltyämme saavuimme kuvan merkille. Olisi ollut mukava jatkaa vielä matkaa eteenpäin mutta koska kyseessä ei ollut ns. rengasreitti (ainakaan tietääkseni) katsoin parhaimmaksi kääntyä takaisin päin.

Viime vuonna täällä lomaillessani mukana oli Vilin lisäksi Rontti. Silloin pojilla oli mukavaa temuta yhdessä. Toivottavasti jossain vaiheessa Vilillä on vielä koirakaveri, joko parsoni tai sitten jokin isompi karvakuono...

Lauantaina lähdemmekin sitten tutulla porukalla Kiuruveden näyttelyyn. Autoomme ahtautuu Kirsi Velmun kanssa sekä Sanna omien koiriensa kanssa. Meillä ei ole Vilin kanssa mitään sen ihmeellisempiä tavoitteita näyttelystä, tuomari ei ole Vilille se paras mahdollinen mutta tällä matkalla onkin ihan muu tarkoitus. On ihana päästä näkemään Rontti! Ja samalla muita tuttuja parson-ihmisiä.

Talvista leikkimistä lähi metsässä

Kun Vilman on pitänyt muuttaa pois naapurista niin on pitänyt etsiä uusia kavereita. Viime keväänä tutustuttiin Donnaan ja siitä asti on leikitty kun on tavattu. Nyt on emännät vaihtaneet puhelinnumeroitakin ja piippaamalla lähdetään yleensä yhteiselle kävelylenkille metsään ja koirat voivat kirmata mielin määrin. Koko ero ei tätä pari valjakkoa haittaa ja meno on monesti melkoista.

Lisää kuvia talven ulkoilulenkeistä on kuvagalleriassa.

Juoksulenkki Varjakassa

Kiitos Kirsille ja Ilonalle kun jaksoivat lähteä kanssamme metsälenkille. Kävimme kiertämässä hyvän lenkin Varjakan Akiossa. Koirat juoksivat ja nauttivat vapaana olemisesta täysin siemauksin. Kotia tuomisena oli nälkäinen ja väsynyt koira, joka ruuan saatuaan kellahti takkatulen ääreen lampaan taljalle nukkumaan.

Ohessa muutama kuva iloittelusta.

Uusi Vuosi ja Uudet Kujeet

Vuosi on ehtinyt jo vaihtua ja vuotta 2009 on ehditty elää jo tovi. Blogimme on viettänyt hiljaiseloa kun ei ole tapahtunut mitään.

Nyt päivitin valokuvagalleriaan muutamia uusia kuvia viime viikonlopun makkaranpaistoretkeltä meren rannalta. Vilma oli kylässä huoltojoukkonsa kanssa ja sunnuntaina käytiin sitten ulkoilemassa. Koirat juoksivat jäällä innoissaan ja kotona olikin sitten kaksi takan lämmöstä nauttivaa terroristia, jotka eivät paljon liikkuneet.

Meidän tämän vuoden harrastussuunnitelmat ovat vielä täysin avoinna. Muutamia näyttelyitä ollaan katsottu sillä silmällä, että voitais käväistä kaikki tosin tästä lähialueilta erkkaria lukuun ottamatta. Mejä-kokeita en ole vielä edes ajatellut, pitäisi saada tuo Vilin mielenkiinto jäljelle ensin huomattavasti varmemmaksi. Jos kaato ei kiinnosta niin ei ole järkeä taivaltaa metsässä, johan se käy järkeenkin. Katsotaan mitä keksitään ja mikä on lopputulos. Ruotsin lut-kokeista haaveilen mutta saa nähdä jäävätkö tänä vuonnakin vain haaveeksi. Ja tokon saralla olisi ainakin möllikokeet ja mahdollisesti jotain muutakin...

Oikein mukavaa ja aurinkoista kevättä kaikille!