lauantai 27. helmikuuta 2010

Bongaa julkkis - kisa käynnissä

Tänään oli Kalevassa meidän Vilin kuva. Se tuli emännällekkin ihan puun takaa ja olin jo sanomassa isännälle, että katsoppas kun on meidän Vilhon näköinen koira tuossa kuvassa. Tajusin kuitenkin siinä samassa, että no sehän siis on MEIDÄN Vili. Löysitkö tai tunnistitko sinä meidän Vilin?

Tänään on sitten tullut lunta kerrakseen eikä sade näytä laantuvan. Ei siis puhettakaan, että viitsisi lähteä metsään rämpimään kun lumitöitä tehdessä saa olla jo tarpeeksi ulkona hikoilemassa. Ja tätä autuuttahan luvattiin ensi viikon puoleen väliin asti.

Lumiterkuin Jaana ja Vili

perjantai 26. helmikuuta 2010

Kaikkea on lenkillä nähty mutta että...

siellä olisi poni irrallaan...Olimme Vilin kanssa hiihtämässä paikallisella koiraladulla ja sen varrella on yksi ainokainen talo. Tänään piti ihan hieraista silmiä kun pihan perältä alkoi lähestyä poni. Kyllä, poni oli irrallaan pihalla. Pihan ympärillä on kyllä aita mutta portti puuttuu eli poni pääsisi halutessaan ladulle. Ilmeisesti tämä poni on opetettu kuten meidän Vili, että omalta pihalta ei ilman lupaa saa poistua. Kätevää, eikö totta! Harmi, ettei mukana ollut edes puhelinta että olisin saanut tästä koomisesta tilanteesta kuvan. Hieman Viliäkin ihmetytti tämä jättiläiskoira.

maanantai 1. helmikuuta 2010

Uusi harrastus

Olemme Vilin kanssa harrastaneet juoksemista jo kohta vuoden verran. Tapanamme on heittää 5-10 km lenkkejä useamman kerran viikossa. Joulupukki toi lahjaksi luistelusukset ja tänään olimme Vilin kanssa niitä Auran majan koiraladulla testaamassa. Tätä hetkeä onkin jo odoteltu mutta pakkaset ovat haitanneet menoamme, mutta nyt kun huoltotiimi sai sukset vielä voideltua viikonloppuna niin päätimme lähteä ladulle kokeilemaan menoa.

Meillä oli Vilin kanssa oikein mukavaa. Teimme viiden kilometrin lenkin eli kiersimme koiraladun kerran ympäri. Muita siellä ei tällä kertaa näkynyt mikä oli toisaalta ihan mukavaa, sillä olimmehan vasta ensimmäistä kertaa liikkeellä. Vili oivalsi hienosti mistä hommassa on kyse ja juoksenteli koko flexin pituudelta edelläni. Tosin onhan se jo juoksulenkeillä oppinut mitä pitää tehdä eikä tämä eronnut asiasta muuten kuin suksien suhinan ja sauvojen osalta.

Vaikka muuten vastustan flexejä henkeen ja vereen niin tuolla se on ehdottoman hyvä kapistus, koska ylimääräinen naru kelaantuu aina jaloista pois. Ehdinkin jo pähkäillä että mitenkäs sitten mennään jos joskus on kaksi koiraa...=) No, pitää kehitellä sellainen jako-osa joissa molemmissa on oma pieni flexi ja muuten koirat ovat kiinni tavallisessa hihnassa. Näin ollen kumpikin saa hieman omaa vapautta mutta taaskaan se ylimääräinen naru ei ole kenenkään jaloissa.

Muuten meidän rauhaan ei mitään ihmeitä kuulu. Olemme parannelleet ketun puremia ja vain olleet. Toivotaan, että talven kovimmat pakkaset alkaisivat olla takana päin ja pian päästäisiin kevät hangille retkeilemään. Hankin viime vuonna lumikengät ja niitä olisi taas kiva päästä kokeilemaan. Alkuvuoden tokoilutkin ovat meiltä jääneet Vilin toipumisen ja minun opiskeluiden takia. Helmikuu menee vielä aika tiiviisti opintojen parissa mutta toivottavasti maaliskuussa pääsemme taas tottistelemaan.

Mukavaa kevät talven odotusta kaikille!