Erkkari

Eilen on sitten kotiuduttu puolen yön tuntumassa reissusta kotia. Heti näin alkuun haluan kiittää todella mukavaa matkaseuraani; Kirsiä, 2 x Sannat sekä Miinaa ja Velmua. Minä olin tietenkin unohtanut avaimet kotia ja jouduin herättämään isännän oven aukaisuun =) Jostain syystä vastaanotto ei ollut kaikkein lämpimin.

Erkkarissa oli tietenkin paljon koiria ja tunnelma oli mukava. Urosten kehä kesti pitkään, nartut olivat nopeammin ohi. Meidän porukasta Velmu nappasi oman luokkansa ykkössijan ja oli paras uros 3:nen saaden toisen sertinsä. Oikein paljon onnea vielä kerran Kirsille ja Velmulle. Kirsi loisti etupenkillä niin, että valaisi mukavasti pimeää matkaamme sankan sumun keskellä.

Vili ei ollut parhaassa iskussaan ja muistutti jonkin verran lammasta. Poika sai kuitenkin ERIn ja se oli hienoa sillä tämä kausi olisi muuten mennyt pelkillä HYVIllä. Arvostelu ei ollut paljon puhuva mutta hyvä kuitenkin. Kolme ensimmäistä sijoitettua käyttökoiraa olivat pohjoisesta ja luokassa oli meidän pohjois-suomalaisten lisäksi (joita oli siis yhteensä viisi) vain yksi koira etelämpää.

Mikä ihaninta niin näin Ronttin. Naureskelinkin menomatkalle, että lampaani pärjäämisellä ei ole niin suurta väliä kunhan pääsen näkemään Romppaisen. Niin siellä sitten junnukehän laidalla oltiin jännäämässä Rontin ja Sannan menestymistä, ja hyvinhän he menestyivät. Nyt on pakko myöntää, etten kovin paljon muita koiria siinä kehässä tainnut edes nähdä. Silmäni olivat nauliintuneet vain Ronttiin. Ja pitihän meidän pojan kanssa sitten kehän jälkeen pusutellakkin. Isän ja pojan jälleennäkemin ei ollut yhtä lämminhenkinen.

Meidän näyttelykautemme on nyt ohi tältä erää. Ensi vuonna kierrämme vain lähiseutua ja voipi olla että innostumme taas erkkariin lähtemään, on se tapahtumana kuitenkin niin mukava.

Talvi tulee menemään tokoa treenatessa ja metsässä samoillen joten ei kannata ihmetellä jos kuulumisia ei paljon kuulu