Joulu on vietetty ja uuden vuoden vastaanottoa aletaan odottelemaan. Pikajoulu meni levätessä sekä koirien kanssa metsässä ulkoillessa.

Uusi perheenjäsenemme Betty-neiti on asustanut Viljon kaverina nyt kuukauden verran. Neiti opettelee uuden talon tavoille ja edistymistä tapahtuu hitaasti mutta varmasti.

Muutamia kuvia joulun ajan metsälenkeiltä nettialbumissa

Talven odotusta

Niin meni sorsastus ja marjastus. Kerran sentään ehdittiin näitä asioita Rovaniemelle harrastamaan. Puolukoita tuli paljon, sorsia vähemmän. Toivottavasti niitä saadaan ensi vuonna enemmän.

Mitään suuria muutoksia elämässämme ei ole tapahtunut. Vilille kastorointiaika on suunnitteilla kunhan sen saisi sovitettua kalenteriin. Sen verran on perheessämme tapahtumassa että karvainen laumamme tulee kasvamaan muutaman viikon päästä tyttöparsonilla. Asiasta enemmän kunhan neiti on hieman kotiutunut ja saamme otettua yhteispotretin valkoisista paholaisista.

Kesä kohta ohi sorsastuskauden alkua odotellessa

Viimeisin kirjoitus on kolmen kuukauden takaa. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Olemme Vilin kanssa vain nauttineet olostamme ja lämpimästä kesästä.

Suunnitelmissa oli mejä-kokeita tälle kaudelle mutta ne vain jäivät ja mitä siitä - katsotaan ensi vuonna uudestaan. Se JVA-titteli kiinnostaisi emäntää mutta koirasta en ole yhtä varma.

Meille suunniteltiin myös kovasti uutta koiraa Vilille kaveriksi mutta kaksilahkeisten työkuviot muuttivat ne suunnitelmat. Katsotaan sitten myöhemmin uudestaan.

Vilille laitettiin keväällä hormoonipiikki. Mitään suurta muutosta en ole koirassa huomannut mutta juoksuisten narttujen perään haikailu on loppunut. Joten voipi olla hyvinkin mahdollista, että syksyllä meidän pojalta lähtee kulkuset kokonaan pois.

Tällä hetkellä odotuksissa on sorsastuskauden aloistus ja se tietää, että meidän perhe suuntaan caravaaninsa kohti Rovaniemen ex. maalaiskunnan maisemia. Vili on harjoitellut tänä vuonna kovasti pitkän matkan uintia ja on siinä jo tosi hyvä. Kunto on siis kohdallaan. Toivotaan vain että sorsia olisi tänä vuonna enemmän kuin muutamana aikaisempana. Kemijärven suunnalta on kyllä kuulunut puhetta, että poikueet olisi tänä vuonnakin pieniä.

Lenkkeily...

Johan on Wappu-kelit...ei paljon tarvitse ulkona grillailla. Onneksi sisällä voi nauttia takkatulen lämmöstä =)

Olen jo jonkin aikaa ystäville valitellut, että Viljamilla on lenkkeilyinto kadonnut jonnekkin ja siitä on tullut mallia hinattava kun ennen se hinasi minua =) Kaikkea on kokeiltu; lisää energiaa, reilusti lepopäiviä lenkkeilystä, hierontaa jne. Näillä ei ollut mitään vaikutusta. Vili on aina inhonnut omia valjaitaan jostain käsittämättömästä syystä, vaikka ne istuvat herralle hyvin eivätkä paina/purista mistään. Se on kuitenkin ihan maansa myyneen näköinen kun edes näytän niitä sille. No, mennellä viikolla kokeilin sitten kiinteää eli ihan tavallista leveää Aatu-kaulapantaa eikä sillä ollut paljonkaan positiivista vaikutusta juoksuintoon. Loppu viikosta laitoin sitten Vilin aina käyttämän Aatu-sarjan puolikuristavan pannan kun ajattelin, että ei se kuitenkaan vedä kauheasti joten kaulapannassa juoksemisesta ei pitäisi olla siinä mielessä haittaa. Valjaitahan olen käyttänyt juuri sen takia, että se jakaa vetämisestä tulevan paineen tasaisesti koko koiraan. Vili yllätti minut ja paineli iloisesti edessäni koko matkan kuitenkaan vetämättä liikaa. Oli ihana juosta kun ei tarvinnut hinata ketään mukana.

Ostin viikko sitten uudet maastojuoksulenkkarit ja nyt odotellaan, että metsäreitti sulaa ja kuivaa niin päästään sinne juoksemaan. Vili tykkää kun saa olla irti ja välillä voi pulahtaa uimaan. Ehkä sitä itsekkin voisi jollain pienellä lammella kokeilla uimista lenkin jälkeen. Viime uinnista luonnon vesissä onkin aikaa...

Oikein mukavaa vapun jatkoa kaikille kavereille!

Kevätaurinkoa odotellessa

Vielä ei oikein tunnu keväältä vaikka lumi alkaa olemaan pihasta jo sulanut ja haravaa pääsee kohta heiluttelemaan oikein kunnolla. Vapuksi olenkin tehnyt treffit oranssin fiskarsin haravasettini kanssa.

Olen ollut muutamana iltana kamerakurssilla ja toivottavasti se näkyy tulevaisuudessa parempina kuvina tässäkin blogissa. Uutta kevät kuvaa ei Viljamista vielä ole, joten mielestäni kaunis ja melko onnistunut talvinen otos saa vielä olla etusivun koristeena. Vilille olisi tarkoutus loihtia "kesäkampaus" tulevana viikonloppuna.

Metsäpolulla oli vielä kovasti lunta ja isoja lammikoita kun eilen pari tuntia käytiin kävelemässä. Onneksi ne sulaa nopeasti ja kohta voidaan lenkkeillä kuivalla hiekkatiellä. Mejä-treenit olisi tarkoitus aloittaa lähiaikoina. Metsässä oli jo sopivia sulaneita paikkoja tätä tarkoitusta varten. Eiköhän sitä heti toukokuun alussa käydä jäljet vetämässä uuden treenikaverin kanssa.

Kun kevät tulee ja aurinko alkaa paistamaan niin kaikenlaiset ystävät lähtevät liikkeelle. Tällainen löytyi eilen, onneksi hengettömänä.

Lasiaisen rappeuma ja loma

En malttanut odottaa ensi vuoteen selvitelläkseni tätä Vilin lasiaisen rappeumaa. Kaikki lähti oikeastaan siitä, kun kuulin Vilin tutkineen lääkärin todenneen mm. linssiluksaation koiralla, joka on sairas-diagnoosin jälkeen tutkittu terveeksi sekä geenitestissä saanut tuloksen terve ja jolla linssit ovat vielä paikallaan. Ja tämä ei ole ainoa tapaus, joka on nyt korviini kantautunut. Niinpä varasin Ville uuden ajan toiselle eläinlääkärille ja eilen sitten olimme tutkittavana.

Lääkärin diagnoosi oli heti; lasiainen rappeutunut muuten terve. Hän ihmetteli miten lasiainen ei vielä ole tullut etukammioon. Lasiainen on normaalisti sellaista hyytelömäistä ainetta mutta Vilillä se alkaa olomuodoltaan olemaan, lääkärin sanoja lainatakseni, räkämäistä. Vilin ensimmäinen diagnoosihan oli, että sillä on hieman rihmoja eikä lasiainen ole vielä muuttunut, mutta voi muuttua. Eilen tutkineen ell mukaan kyseessä ei todellakaan ole vain rihmoja, vaan aivan selvät muutokset lasiaisessa.

Eläinlääkäri oli Eteläisestä-Suomesta ja kertoi tavanneensa vastaanotollaan paljon parsoneita joilla on sama sairaus. Lasiaisen rappemaa ei lueta vakaviin silmäsairauksiin kuten esim. kaihi ja linssiluksatio, ja ehkäpä siitä syystä siiten ei niin paljon puhuta. Ell kertoi koirasta, jota on seurannut koko koiran elinajan, ja jolla on ollut jo nuoresta lähtien havaittavissa lasiaisen rappeumaa. Mietinkin, onkohan Vililläkin ollut koko ajan näkösällä tuo lasiaisen rappeuma, mutta sen on kirjattu tähän vuoteen asti terveeksi?

Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa? Jos Vili olisi ihminen se ei pystyisi lukemaan Hesaria tai tekemään hammaslääkärin työtä kuten ell sanoi. Vilin lasiainen liikkuu silmässä aaltomaisesti ja aiheuttaa sen takia erilaisia varjostumia. Tällä hetkellä tila ei ole kivulias ja koirilla on harvoin todettu linssinirtoamisia, mutta näinkin voi käydä. Toisin sanoen linssinirtoamiseen voi vaikuttaa jokin muukin geeni kuin se, joka on linssiluksttaion geenitestillä löydetty.

Meidän osalta tämä diagnoosi sienetöi päätökseni Vilin kulkusten lähettämisestä ajasta ikuisuuteen. Ell mukaan Vili on syytä tutkituttaa joka vuosi, toisin kuin ensin tutkinut ell sanoi. Hänen mielestäänhän kahden vuoden välein riittää.

Nyt olemme lomastelemassa Taivalkoskella. Sää ei ole kaunein mahdollinen mutta soveltuu kuitenkin varsin hyvin ulkoiluun. Pääsiäisenä taidamme käydä piipahtamassa Rovaniemellä ja siitähän se kevät lähteekin sitten jo tohinalla tulemaan. Voi olla, että kaikki kevääksi aj alkukesäksi suunnitellut näyttelyt jäävät nyt sitten toteutumatta jos päädyn pikaisesti tuohon Vilin leikkaamiseen.

Grillikauden avaus

Tänään on meidän perheessä virallisesti avattu grillauskausi. Ensin oli tarjolla makkaraa pääruuaksi ja jälkkäriksi oli muurinpohjalettuja mansikkahillolla sekä kaakaota. Kyllä osasikin olla hyvää pitkän talven jälkeen.

Aurinkoinen päivä meni lumikasoja siirrellessä ja Vilille lelua heitellessä. Toiset ne vain jaksavat noutaa ja noutaa ja...

Illalla olimme Vilin kanssa Oulun seudun terrieriyhdistyksen tottelevaisuuskurssilla näyttämässä mitä osaamme. Emme ole superhyviä mutta kyllä meidän liikkeistä jotain tolkkua saa.

Nyt ollaan sitten reporankoja...tosin ei kaikki. Vili löysi jostain oman vinku-Wubbansa ja vinguttelee sitä nyt kaikkien iloksi =) Tämä näyttää olevan ensimmäinen vinku joka ei ole hiljennyt ensimmäisen kahden sekunnin jälkeen. Saa nähdä kauanko se kestää mutta ennätys on jo tullut.

Ensi viikon lopussa suuntaamme nenät kohti Taivalkoskea ja vietämme siellä koko viikonlopun välillä Kuusamossa vieraillen. Sukset ja lumikengät on tarkoitus pakata autoon mukaan ja kauniit kevät kelit on tilattu, jotta ulkoilusta voidaan nauttia täysin siemuksin.

Ensimmäinen kunnon kevätpäivä

Olimme tänään nauttimassa kauniista kevät päivästä Kirsin ja Ilonan kanssa kempeleenlahden jäällä kävellen. Koirilla oli mukavaa kahdestaan ja sehän se olikin pääasia =) Laitoin reissusta muutaman kuvan albumiin.

Lasiaisen rappeuma: epäilyttävä

Otsikossahan se jo tulikin. Näin on kirjattu Kennelliiton jalostustietojärjestelmään Vilin silmätarkastuksen tulos. Vilillä piti olla vain rihmoja lasiaisessa ja that's it. Nyt Vilillä kuitenkin on tuo merkintä lasiaisen rappaumasta.

Soitin tutkineelle eläinlääkärille ja olin kauhuissani asiasta, koska Viliä oli tarkoitus kevään aikana käyttää jalostukseen. Eläinlääkärin mukaan lasiaisen rappeuma voi johtaa linssin irtoamiseen (monesti sama asia on kuulemma kirjattu linssiluksaatio epäilynä) mutta koska Vilillä on geenitestissä "terveen paperit" eikä lasiasta ole etukammiossa hänen mukaan kyse ei ole linssiluksaatio epäilystä. Se, että lasiaisessa näkyy rihmoja viittaa siihen, että lasiainen olisi muuttumassa nestemäiseksi mutta hän painotti sitä että Vilillä on kyseessä vasta epäily eikä hänen mukaansa sitä tarvitsisi sen takia jättää käyttämättä jalostukseen. Eli Vili ei siis vielä sairasta lasiaisen rappeumaa eikä lasiainen ole muuttunut nestemäiseksi. Lasiainen rappeutuu kuulemma yleensä iän seurauksena mutta sen voi aiheuttaa myös silmän sisäinen tulehdus. Joillan roduilla on kuulemma epäilty periytyvää lasiaisen rappeumaa.

Näillä eväillä nyt sitten mennään eteen päin. Viime vuonna Vili sai saman diagnoosin; lasiaisessa rihmoja mutta silloin se kirjattiin jalostustietojärjestelmään terveeksi. Katsotaan miten ensi vuonna sitten käy. Sehän näyttää olevan fifty sixty kumman tuloksen sieltä saa =)

Reissussa

Olimme Vilin kanssa alkuviikon Kajaanissa kylästelemässä. Oli oikein mukava reissu ja Vili sai nauttia ulkona olemisesta. Lisäsin albumiin muutamia kuvia ulkoilureissultamme.

Silmätarkastus

Kävimme tänään Vilin kanssa silmätarkastuksessa. Vili sai terveen paperit mutta lasiaisessa todettiin rihmoja, josta tuli merkintä epäilyttävä. Virallisessa silmätarkastuslausunnossa sanotaan epäilyttävästä seuraavaa: eläimellä todettu vähäisiä rodulle tyypillisen perinnölliseksi epäillyn silmäsairauden oireita. Oireiden kehittyminen vahvistaa diagnoosin. Vilile ei määrätty mitään uusintatarkastus aikaa, eikä tämä ole eläinlääkärin mukaan este jalostuskäytölle.

Kuulin samalla käynnillä, että linssiluksaation geenitesti ei ole 100% pätevä kaikille roduille. On esiintynyt tapauksia tietyillä roduilla, (joihin parson ei kuulemme kuulu, ainakaan vielä) että linssi on irronnut vaikka koira on geenitestissä saanut terveen paperit. Nyt epäillään, että on olemassa jokin muukin geeni joka aiheuttaa linssin irtoamista.

Muuten meidän rauhaan ei kuulu ihmeellisiä. Lumitöitä on paiskittu kohta viikon verran oikein urakkatahdoilla =) Eilenkin olimme kolmeen otteeseen lumitöissä. Eikä tuon nuoskan ja katolta tippuneen lumen siirtely ihan kevyttä hommaa ole. Onneksi on ollut aikaa ja on voinut tehdä hommaa erissä. Hiihtämään ei olla päästy, sillä tuskimpa siellä on latuja ehditty pitämään auki. Eilen kävimme juoksemassa vakiolenkin mutta se olikin astetta raskaampaa kun pyöräteitä ei oltu ehditty auraamaan ollenkaan. Kunhan kelit paranevat ja muuttuvat keväisen aurinkoiseksi suuntaamme Vilin kanssa auton keulan kohti Taivalkoskea ja lähdemme nauttimaan luonnosta. Tarkoitus olisi käydä kiertämässä myös pieni karhunkierros. Huhtikuussa onkin sitten valokuvauskurssi, joten kohta blogiamme saattaa kaunistaa eriskummallisimmatkin kuvat =)

Bongaa julkkis - kisa käynnissä

Tänään oli Kalevassa meidän Vilin kuva. Se tuli emännällekkin ihan puun takaa ja olin jo sanomassa isännälle, että katsoppas kun on meidän Vilhon näköinen koira tuossa kuvassa. Tajusin kuitenkin siinä samassa, että no sehän siis on MEIDÄN Vili. Löysitkö tai tunnistitko sinä meidän Vilin?

Tänään on sitten tullut lunta kerrakseen eikä sade näytä laantuvan. Ei siis puhettakaan, että viitsisi lähteä metsään rämpimään kun lumitöitä tehdessä saa olla jo tarpeeksi ulkona hikoilemassa. Ja tätä autuuttahan luvattiin ensi viikon puoleen väliin asti.

Lumiterkuin Jaana ja Vili

Kaikkea on lenkillä nähty mutta että...

siellä olisi poni irrallaan...Olimme Vilin kanssa hiihtämässä paikallisella koiraladulla ja sen varrella on yksi ainokainen talo. Tänään piti ihan hieraista silmiä kun pihan perältä alkoi lähestyä poni. Kyllä, poni oli irrallaan pihalla. Pihan ympärillä on kyllä aita mutta portti puuttuu eli poni pääsisi halutessaan ladulle. Ilmeisesti tämä poni on opetettu kuten meidän Vili, että omalta pihalta ei ilman lupaa saa poistua. Kätevää, eikö totta! Harmi, ettei mukana ollut edes puhelinta että olisin saanut tästä koomisesta tilanteesta kuvan. Hieman Viliäkin ihmetytti tämä jättiläiskoira.

Uusi harrastus

Olemme Vilin kanssa harrastaneet juoksemista jo kohta vuoden verran. Tapanamme on heittää 5-10 km lenkkejä useamman kerran viikossa. Joulupukki toi lahjaksi luistelusukset ja tänään olimme Vilin kanssa niitä Auran majan koiraladulla testaamassa. Tätä hetkeä onkin jo odoteltu mutta pakkaset ovat haitanneet menoamme, mutta nyt kun huoltotiimi sai sukset vielä voideltua viikonloppuna niin päätimme lähteä ladulle kokeilemaan menoa.

Meillä oli Vilin kanssa oikein mukavaa. Teimme viiden kilometrin lenkin eli kiersimme koiraladun kerran ympäri. Muita siellä ei tällä kertaa näkynyt mikä oli toisaalta ihan mukavaa, sillä olimmehan vasta ensimmäistä kertaa liikkeellä. Vili oivalsi hienosti mistä hommassa on kyse ja juoksenteli koko flexin pituudelta edelläni. Tosin onhan se jo juoksulenkeillä oppinut mitä pitää tehdä eikä tämä eronnut asiasta muuten kuin suksien suhinan ja sauvojen osalta.

Vaikka muuten vastustan flexejä henkeen ja vereen niin tuolla se on ehdottoman hyvä kapistus, koska ylimääräinen naru kelaantuu aina jaloista pois. Ehdinkin jo pähkäillä että mitenkäs sitten mennään jos joskus on kaksi koiraa...=) No, pitää kehitellä sellainen jako-osa joissa molemmissa on oma pieni flexi ja muuten koirat ovat kiinni tavallisessa hihnassa. Näin ollen kumpikin saa hieman omaa vapautta mutta taaskaan se ylimääräinen naru ei ole kenenkään jaloissa.

Muuten meidän rauhaan ei mitään ihmeitä kuulu. Olemme parannelleet ketun puremia ja vain olleet. Toivotaan, että talven kovimmat pakkaset alkaisivat olla takana päin ja pian päästäisiin kevät hangille retkeilemään. Hankin viime vuonna lumikengät ja niitä olisi taas kiva päästä kokeilemaan. Alkuvuoden tokoilutkin ovat meiltä jääneet Vilin toipumisen ja minun opiskeluiden takia. Helmikuu menee vielä aika tiiviisti opintojen parissa mutta toivottavasti maaliskuussa pääsemme taas tottistelemaan.

Mukavaa kevät talven odotusta kaikille!

Kettujahti

Tämä päivä meni kettua narratessa. Kettu oli kantokasan alla ja koira haukkui sitä vimmatusta. Kauan meni aikaa, mutta lopulta saatiin saalista. Koira jaksoi sitkeästi haukkua ja nyt onkin sitten väsynyt. Järkevää työskentelyä teki, eikä revityttänyt itseään. Muutama naarmu tosi koiralla pitääkin olla kovan työn jälkeen.

Kamera ei sattunut mukaan muuta kuin puhelimen muodossa, joten kuva-anti on taas kehnonlaista.