Talvista leikkimistä lähi metsässä

Kun Vilman on pitänyt muuttaa pois naapurista niin on pitänyt etsiä uusia kavereita. Viime keväänä tutustuttiin Donnaan ja siitä asti on leikitty kun on tavattu. Nyt on emännät vaihtaneet puhelinnumeroitakin ja piippaamalla lähdetään yleensä yhteiselle kävelylenkille metsään ja koirat voivat kirmata mielin määrin. Koko ero ei tätä pari valjakkoa haittaa ja meno on monesti melkoista.

Lisää kuvia talven ulkoilulenkeistä on kuvagalleriassa.

Juoksulenkki Varjakassa

Kiitos Kirsille ja Ilonalle kun jaksoivat lähteä kanssamme metsälenkille. Kävimme kiertämässä hyvän lenkin Varjakan Akiossa. Koirat juoksivat ja nauttivat vapaana olemisesta täysin siemauksin. Kotia tuomisena oli nälkäinen ja väsynyt koira, joka ruuan saatuaan kellahti takkatulen ääreen lampaan taljalle nukkumaan.

Ohessa muutama kuva iloittelusta.

Uusi Vuosi ja Uudet Kujeet

Vuosi on ehtinyt jo vaihtua ja vuotta 2009 on ehditty elää jo tovi. Blogimme on viettänyt hiljaiseloa kun ei ole tapahtunut mitään.

Nyt päivitin valokuvagalleriaan muutamia uusia kuvia viime viikonlopun makkaranpaistoretkeltä meren rannalta. Vilma oli kylässä huoltojoukkonsa kanssa ja sunnuntaina käytiin sitten ulkoilemassa. Koirat juoksivat jäällä innoissaan ja kotona olikin sitten kaksi takan lämmöstä nauttivaa terroristia, jotka eivät paljon liikkuneet.

Meidän tämän vuoden harrastussuunnitelmat ovat vielä täysin avoinna. Muutamia näyttelyitä ollaan katsottu sillä silmällä, että voitais käväistä kaikki tosin tästä lähialueilta erkkaria lukuun ottamatta. Mejä-kokeita en ole vielä edes ajatellut, pitäisi saada tuo Vilin mielenkiinto jäljelle ensin huomattavasti varmemmaksi. Jos kaato ei kiinnosta niin ei ole järkeä taivaltaa metsässä, johan se käy järkeenkin. Katsotaan mitä keksitään ja mikä on lopputulos. Ruotsin lut-kokeista haaveilen mutta saa nähdä jäävätkö tänä vuonnakin vain haaveeksi. Ja tokon saralla olisi ainakin möllikokeet ja mahdollisesti jotain muutakin...

Oikein mukavaa ja aurinkoista kevättä kaikille!

Bongaa julkkis

Itse en edes aina huomaa mutta onneksi ihanat kaverit ja sukulaiset muistavat aina ilmoittaa kun bongaavat perheemme julkkiksen lehdestä.

Eilen Vili komeili valokuvaamon mainoksessa Forum24:ssa. Työkaverini osoitti lehteä ohi kulkiessani ja kysyi, että onko tämä saman rotuinen koira kuin teillä? Vilkaisin lehteä pikaisesti ja totesin, että joo. Meni ehkä sekunnin tuhannesosa kun palasin takasin ja totesin, että itse asiassa tuossa on minun koirani siis meidän Vili.

Erkkari

Eilen on sitten kotiuduttu puolen yön tuntumassa reissusta kotia. Heti näin alkuun haluan kiittää todella mukavaa matkaseuraani; Kirsiä, 2 x Sannat sekä Miinaa ja Velmua. Minä olin tietenkin unohtanut avaimet kotia ja jouduin herättämään isännän oven aukaisuun =) Jostain syystä vastaanotto ei ollut kaikkein lämpimin.

Erkkarissa oli tietenkin paljon koiria ja tunnelma oli mukava. Urosten kehä kesti pitkään, nartut olivat nopeammin ohi. Meidän porukasta Velmu nappasi oman luokkansa ykkössijan ja oli paras uros 3:nen saaden toisen sertinsä. Oikein paljon onnea vielä kerran Kirsille ja Velmulle. Kirsi loisti etupenkillä niin, että valaisi mukavasti pimeää matkaamme sankan sumun keskellä.

Vili ei ollut parhaassa iskussaan ja muistutti jonkin verran lammasta. Poika sai kuitenkin ERIn ja se oli hienoa sillä tämä kausi olisi muuten mennyt pelkillä HYVIllä. Arvostelu ei ollut paljon puhuva mutta hyvä kuitenkin. Kolme ensimmäistä sijoitettua käyttökoiraa olivat pohjoisesta ja luokassa oli meidän pohjois-suomalaisten lisäksi (joita oli siis yhteensä viisi) vain yksi koira etelämpää.

Mikä ihaninta niin näin Ronttin. Naureskelinkin menomatkalle, että lampaani pärjäämisellä ei ole niin suurta väliä kunhan pääsen näkemään Romppaisen. Niin siellä sitten junnukehän laidalla oltiin jännäämässä Rontin ja Sannan menestymistä, ja hyvinhän he menestyivät. Nyt on pakko myöntää, etten kovin paljon muita koiria siinä kehässä tainnut edes nähdä. Silmäni olivat nauliintuneet vain Ronttiin. Ja pitihän meidän pojan kanssa sitten kehän jälkeen pusutellakkin. Isän ja pojan jälleennäkemin ei ollut yhtä lämminhenkinen.

Meidän näyttelykautemme on nyt ohi tältä erää. Ensi vuonna kierrämme vain lähiseutua ja voipi olla että innostumme taas erkkariin lähtemään, on se tapahtumana kuitenkin niin mukava.

Talvi tulee menemään tokoa treenatessa ja metsässä samoillen joten ei kannata ihmetellä jos kuulumisia ei paljon kuulu