lltalenkki ja uusi kaveri

Eilen oltiin Kirsin kanssa parin tunnin metsäkävelyllä Vilin ja Ilonan kanssa. Vilistä oli oikein mukavaa saada lenkille kaveri, jonka kanssa juosta ja uida. Toivottavasti likat lähtevät meidän kanssa toistekkin metsään, neljalkaisilla näytti ainakin olevan mukavaa. Tässäpä muutama kuva uintihommista ja varsinkin Illin taidon näytteestä. On siinä varsinainen vesipeto!


Ilona Kyykäärme polskuttelee


jaViljami noutaa keppiä

Mikä kesä?

Niin, siis mikä kesä? Tässä kylmyydessä ei tee edes mieli uida! Jos ei aamuisin katsoisi kalenterista mitä kuukautta elämme voisi luulla, että syksy on jo pitkälläkin. Jospa se kesä ja lämmin vielä sietä tulisi.

Meillä oli Viljamin kanssa tarkoitus startata elämämme ensimmäiseen viralliseen tottelevaisuuskokeeseen kesäkuun puolessa välissä, mutta kiitos ampiaisten jahtaamisen Vilin kuono turposi kuin tennispallo ja voimakkaiden lääkekuurien takia koe piti jättää välistä. Onneksi kokeita vielä tulee, kunhan emäntä saa psyykattua itsensä niihin.

Koska emme päässeet kokeeseen, kävimme samoilemassa päivän Rovaniemen metsissä. Reissu oli oikein mukava, varsinkin kun lentäviä ystäviä ei ollut vielä kovasti liikenteessä. Kävimme kodalla paistamassa makkaraa ja syömässä muutenkin eväitä. Vilin nenä tuntui haistavan koko ajan jotain mielenkiintoista. Paluumatkalla kiertelimme metsikössä sillä mielellä, että jos vaikka osuisimme ketun kololle. Tällä alueella ei koloja pistänyt meidän silmään, eikä haju Viljamin nenään.

Epävirallisia tottelevaisuuskokeita

Taas on aikaa kulunut tovi viime päivityksestä. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Pellon näyttelyyn olin Vilin ilmoittanut mutta se jäi sitten meiltä välistä. Seuraava ja mahdollisesti myös vuoden viimeinen näyttely on sitten heinäkuussa Oulussa.

Viime viikko meillä meni Vilin epävirallisia tottelevaisuuskokeita kiertäen. Kävimme ensin OKKn mölli-luokassa tiistaina. Vili selvisi todella hienosti koitoksesta vaikka vielä ketun haju selvästikkin kummitteli kirsussa. Malttoi kuitenkin tehdä kaikki liikkeet mallikkaasti loppuun ja mistään osa-alueesta ei tullut nollaa. Perjantaina olimme sitten KASin episkokeessa. Siellä osallistuimme Vilin kanssa alo-luokkaan ja hyvinhän sekin meni. Kokonaisuutena siis - hyvä me!

Kesän suunnitelmiin kuuluu mahdollisesti yksi ainoa mejä-koe, ensi vuonna ehkä useampi.

Toivottavasti kesäkelit alkavat pikku hiljaa sillä tämä kylmyys alkaa jo riittämään.

Kiuruveden ryhmänäyttely

Niin, tuli reissu tehtyä mutta ei siinä sitten paljon muuta sanottavaa olekkaan. Onneksi seura oli mitä parhainta. Päivän pääväri taisi olla sininen, uroksista yksi taisi saada vaaleanpunaista =) Vili sai tulokseksi siis H:n. Minä uhkasin ennen kehää, että jos minulle tyrkyttää sinistä nauhaa niin juoksen karkuun...No, pitihän se kiltisti ottaa vastaan. Arvostelu oli täynnä Hyvää...

No, ei me mitään kummoista lähdetty edes hakemaan ja tiedossa oli, ettei Vili ole tuomarin mieleen. Seuraava näyttely on sitten Pellossa kuukauden päästä.

Kiitos Kirsille ja Sannalle mukavasta seurasta. Seuraavaa reissu onkin jo tiedossa.

Lomailua Taivalkoskella

Olemme Vilin kanssa lomailemassa Antin luona Taivalkoskella. Aurinko on paistanut melkein pilvettömältä taivaalta, mutta tuuli on ollut navakkaa ja puuskittaista. Tänään lähdimme aamupäivällä metsään kävelemään. Ajoimme majapaikastamme noin 10km Posion suuntaan ja pysäköimme auton erään metsäautotien alkuun. Oli mukava kävellä kun tie oli jo osittain sulanut ja siellä missä oli vielä lunta se kantoi. Vili juoksi pitkin metsiä nuuhkimassa kaikkea mahdollista. Paljon oli jälkiä metsän eläimet Vilille jättäneetkin tutkittavaksi. Puolitoista tuntia käveltyämme saavuimme kuvan merkille. Olisi ollut mukava jatkaa vielä matkaa eteenpäin mutta koska kyseessä ei ollut ns. rengasreitti (ainakaan tietääkseni) katsoin parhaimmaksi kääntyä takaisin päin.

Viime vuonna täällä lomaillessani mukana oli Vilin lisäksi Rontti. Silloin pojilla oli mukavaa temuta yhdessä. Toivottavasti jossain vaiheessa Vilillä on vielä koirakaveri, joko parsoni tai sitten jokin isompi karvakuono...

Lauantaina lähdemmekin sitten tutulla porukalla Kiuruveden näyttelyyn. Autoomme ahtautuu Kirsi Velmun kanssa sekä Sanna omien koiriensa kanssa. Meillä ei ole Vilin kanssa mitään sen ihmeellisempiä tavoitteita näyttelystä, tuomari ei ole Vilille se paras mahdollinen mutta tällä matkalla onkin ihan muu tarkoitus. On ihana päästä näkemään Rontti! Ja samalla muita tuttuja parson-ihmisiä.