Eilen pidimme Vilin kanssa asioiden hoitopäivän töitteni jälkeen. Sillä välin kun automme oli öljyn vaihdossa kävimme kävelemässä yliopiston kasvitieteellisellä puutarhalla. Vili innostui loikkimaan lammella kuten vesipeto yleensäkkin. Sitten kävimme kaupungilla humputtelemassa ja jopa kaupoissa sisällä. Viljami osasi olla todella hienosti ja malttoi istua vieressäni, sillä välin kun hoidin asioita.

Kesäistä puuhastelua

Vilillä on ollut raskaat neljä viikkoa kun Antti on ollut kotona kesälomalla. Päivisinkään ei ole oikein ollut mahdollisuuttaa nukkua kun on pitänyt olla pihalla vahtihommissa. Antti lähti tänään töihin ja Vili jäi yksin kotia. Heti aamulenkin jälkeen jätkä hipsutteli suoraan yläkertaan nukkumaan, aivan kuin olisi tiennyt että tänään koko taloa on päivän hallussani ja voin nukkua. No, tätä onnea ja autuutta ei sitten kestäkkään kuin tämä viikkoa, sillä minä jään sitten kotia.

Kesän aikana emme ole päässeet mihinkään viralliseen tapahtumaan milloin minkäkin syyn takia kun niiden seurauksena olemme aina olleet ns. doupattuja. Kesäpäiviä on sitten vietetty kotosalla ja merellä kuten kuvista näkyy. Viljami osaa nauttia veden päällä olosta täysin siemauksin. Herralla on kuitenkin pidettävä liivit päällä, sillä veden pärskeet hiljaisemmassa vauhdissa on tarkoitettu hänen mielestään jahdattaviksi. Samasta syystä myös flexi on otettu käyttöön, sillä saa nimittäin yllättävän hyvin hallittua takapenkkiläistä ü.

lltalenkki ja uusi kaveri

Eilen oltiin Kirsin kanssa parin tunnin metsäkävelyllä Vilin ja Ilonan kanssa. Vilistä oli oikein mukavaa saada lenkille kaveri, jonka kanssa juosta ja uida. Toivottavasti likat lähtevät meidän kanssa toistekkin metsään, neljalkaisilla näytti ainakin olevan mukavaa. Tässäpä muutama kuva uintihommista ja varsinkin Illin taidon näytteestä. On siinä varsinainen vesipeto!


Ilona Kyykäärme polskuttelee


jaViljami noutaa keppiä

Mikä kesä?

Niin, siis mikä kesä? Tässä kylmyydessä ei tee edes mieli uida! Jos ei aamuisin katsoisi kalenterista mitä kuukautta elämme voisi luulla, että syksy on jo pitkälläkin. Jospa se kesä ja lämmin vielä sietä tulisi.

Meillä oli Viljamin kanssa tarkoitus startata elämämme ensimmäiseen viralliseen tottelevaisuuskokeeseen kesäkuun puolessa välissä, mutta kiitos ampiaisten jahtaamisen Vilin kuono turposi kuin tennispallo ja voimakkaiden lääkekuurien takia koe piti jättää välistä. Onneksi kokeita vielä tulee, kunhan emäntä saa psyykattua itsensä niihin.

Koska emme päässeet kokeeseen, kävimme samoilemassa päivän Rovaniemen metsissä. Reissu oli oikein mukava, varsinkin kun lentäviä ystäviä ei ollut vielä kovasti liikenteessä. Kävimme kodalla paistamassa makkaraa ja syömässä muutenkin eväitä. Vilin nenä tuntui haistavan koko ajan jotain mielenkiintoista. Paluumatkalla kiertelimme metsikössä sillä mielellä, että jos vaikka osuisimme ketun kololle. Tällä alueella ei koloja pistänyt meidän silmään, eikä haju Viljamin nenään.

Epävirallisia tottelevaisuuskokeita

Taas on aikaa kulunut tovi viime päivityksestä. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Pellon näyttelyyn olin Vilin ilmoittanut mutta se jäi sitten meiltä välistä. Seuraava ja mahdollisesti myös vuoden viimeinen näyttely on sitten heinäkuussa Oulussa.

Viime viikko meillä meni Vilin epävirallisia tottelevaisuuskokeita kiertäen. Kävimme ensin OKKn mölli-luokassa tiistaina. Vili selvisi todella hienosti koitoksesta vaikka vielä ketun haju selvästikkin kummitteli kirsussa. Malttoi kuitenkin tehdä kaikki liikkeet mallikkaasti loppuun ja mistään osa-alueesta ei tullut nollaa. Perjantaina olimme sitten KASin episkokeessa. Siellä osallistuimme Vilin kanssa alo-luokkaan ja hyvinhän sekin meni. Kokonaisuutena siis - hyvä me!

Kesän suunnitelmiin kuuluu mahdollisesti yksi ainoa mejä-koe, ensi vuonna ehkä useampi.

Toivottavasti kesäkelit alkavat pikku hiljaa sillä tämä kylmyys alkaa jo riittämään.