Olimme Vilin kanssa tänään metsässä kävelyllä. Keli ei ollut paras mahdollinen mutta kun oli pukeutunut sään mukaan niin pärjäsi oikein hyvin. Koska ketut olivat liikkuneet alueella huonosti, eikä jälkiä ollut haisteltavaksi rupesi Vili metsästämään myyriä. Hetken tuhinan jälkeen saaliiksi saatiin yksi myyrä. Se ehti kuolla järkytykseen ennen kuin Vili ehti sen kanssa "leikkimään". Vili mielellään leikkii myyrillä kuin kissat konsanaan, ei heti tappaen vaan päästää välillä irti ja saalistaa uudelleen. Onneksi Vili ei syö myyriä kuten poikansa Rontti Romppu Romppainen teki. Pusuttelut on kuitenkin tältä päivältä pannassa, sen verran paljon se myyrää kanniskeli mukana. Vili olisi mielellään jäänyt saalistamaan koko myyräyhdyskunnan mutta meidän piti joutua, joten jäipähän seuraavallekkin kerralle jotain tekemistä.
Viime viikon sunnuntaina kävimme Vilin kanssa LL-testissä, kuten moni muukin pastori. Nyt sitten jännityksellä odottelemme tuloksia.
Minulla on kamala pentukuume. Rotu on vain vähän hakusessa. Toisaalta haluaisin laittaa jonkun isomman koiran mutta toisaalta näiden pienten kanssa on niin helppo elää ja liikkua. Saa nyt sitten nähdä. Isäntä meillä pitäisi ensin saada suostumaan uuteen koiraprojektiin. Jotenkin vain tuntuu, että Viljamistakin voisi olla kiva jos olisi kaveri jonka kanssa touhuta. Vili sai tällä viikolla leikkiä saksanmetsästysterrierin kanssa ja voi että niillä oli hauskaa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita! Vilistä oli ihanaa kun joku rupesi painimaan ja juoksemaan kilpaa. Tosin kyllä tämä meidän herra nauttii yksinolostakin kun saa kaiken huomion ihan itselleen, joten saa nähdä raskinko koskaan ottaa toista koiraa.....
