Talven odotusta

Niin meni sorsastus ja marjastus. Kerran sentään ehdittiin näitä asioita Rovaniemelle harrastamaan. Puolukoita tuli paljon, sorsia vähemmän. Toivottavasti niitä saadaan ensi vuonna enemmän.

Mitään suuria muutoksia elämässämme ei ole tapahtunut. Vilille kastorointiaika on suunnitteilla kunhan sen saisi sovitettua kalenteriin. Sen verran on perheessämme tapahtumassa että karvainen laumamme tulee kasvamaan muutaman viikon päästä tyttöparsonilla. Asiasta enemmän kunhan neiti on hieman kotiutunut ja saamme otettua yhteispotretin valkoisista paholaisista.

Kesä kohta ohi sorsastuskauden alkua odotellessa

Viimeisin kirjoitus on kolmen kuukauden takaa. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut. Olemme Vilin kanssa vain nauttineet olostamme ja lämpimästä kesästä.

Suunnitelmissa oli mejä-kokeita tälle kaudelle mutta ne vain jäivät ja mitä siitä - katsotaan ensi vuonna uudestaan. Se JVA-titteli kiinnostaisi emäntää mutta koirasta en ole yhtä varma.

Meille suunniteltiin myös kovasti uutta koiraa Vilille kaveriksi mutta kaksilahkeisten työkuviot muuttivat ne suunnitelmat. Katsotaan sitten myöhemmin uudestaan.

Vilille laitettiin keväällä hormoonipiikki. Mitään suurta muutosta en ole koirassa huomannut mutta juoksuisten narttujen perään haikailu on loppunut. Joten voipi olla hyvinkin mahdollista, että syksyllä meidän pojalta lähtee kulkuset kokonaan pois.

Tällä hetkellä odotuksissa on sorsastuskauden aloistus ja se tietää, että meidän perhe suuntaan caravaaninsa kohti Rovaniemen ex. maalaiskunnan maisemia. Vili on harjoitellut tänä vuonna kovasti pitkän matkan uintia ja on siinä jo tosi hyvä. Kunto on siis kohdallaan. Toivotaan vain että sorsia olisi tänä vuonna enemmän kuin muutamana aikaisempana. Kemijärven suunnalta on kyllä kuulunut puhetta, että poikueet olisi tänä vuonnakin pieniä.

Lenkkeily...

Johan on Wappu-kelit...ei paljon tarvitse ulkona grillailla. Onneksi sisällä voi nauttia takkatulen lämmöstä =)

Olen jo jonkin aikaa ystäville valitellut, että Viljamilla on lenkkeilyinto kadonnut jonnekkin ja siitä on tullut mallia hinattava kun ennen se hinasi minua =) Kaikkea on kokeiltu; lisää energiaa, reilusti lepopäiviä lenkkeilystä, hierontaa jne. Näillä ei ollut mitään vaikutusta. Vili on aina inhonnut omia valjaitaan jostain käsittämättömästä syystä, vaikka ne istuvat herralle hyvin eivätkä paina/purista mistään. Se on kuitenkin ihan maansa myyneen näköinen kun edes näytän niitä sille. No, mennellä viikolla kokeilin sitten kiinteää eli ihan tavallista leveää Aatu-kaulapantaa eikä sillä ollut paljonkaan positiivista vaikutusta juoksuintoon. Loppu viikosta laitoin sitten Vilin aina käyttämän Aatu-sarjan puolikuristavan pannan kun ajattelin, että ei se kuitenkaan vedä kauheasti joten kaulapannassa juoksemisesta ei pitäisi olla siinä mielessä haittaa. Valjaitahan olen käyttänyt juuri sen takia, että se jakaa vetämisestä tulevan paineen tasaisesti koko koiraan. Vili yllätti minut ja paineli iloisesti edessäni koko matkan kuitenkaan vetämättä liikaa. Oli ihana juosta kun ei tarvinnut hinata ketään mukana.

Ostin viikko sitten uudet maastojuoksulenkkarit ja nyt odotellaan, että metsäreitti sulaa ja kuivaa niin päästään sinne juoksemaan. Vili tykkää kun saa olla irti ja välillä voi pulahtaa uimaan. Ehkä sitä itsekkin voisi jollain pienellä lammella kokeilla uimista lenkin jälkeen. Viime uinnista luonnon vesissä onkin aikaa...

Oikein mukavaa vapun jatkoa kaikille kavereille!

Kevätaurinkoa odotellessa

Vielä ei oikein tunnu keväältä vaikka lumi alkaa olemaan pihasta jo sulanut ja haravaa pääsee kohta heiluttelemaan oikein kunnolla. Vapuksi olenkin tehnyt treffit oranssin fiskarsin haravasettini kanssa.

Olen ollut muutamana iltana kamerakurssilla ja toivottavasti se näkyy tulevaisuudessa parempina kuvina tässäkin blogissa. Uutta kevät kuvaa ei Viljamista vielä ole, joten mielestäni kaunis ja melko onnistunut talvinen otos saa vielä olla etusivun koristeena. Vilille olisi tarkoutus loihtia "kesäkampaus" tulevana viikonloppuna.

Metsäpolulla oli vielä kovasti lunta ja isoja lammikoita kun eilen pari tuntia käytiin kävelemässä. Onneksi ne sulaa nopeasti ja kohta voidaan lenkkeillä kuivalla hiekkatiellä. Mejä-treenit olisi tarkoitus aloittaa lähiaikoina. Metsässä oli jo sopivia sulaneita paikkoja tätä tarkoitusta varten. Eiköhän sitä heti toukokuun alussa käydä jäljet vetämässä uuden treenikaverin kanssa.

Kun kevät tulee ja aurinko alkaa paistamaan niin kaikenlaiset ystävät lähtevät liikkeelle. Tällainen löytyi eilen, onneksi hengettömänä.

Lasiaisen rappeuma ja loma

En malttanut odottaa ensi vuoteen selvitelläkseni tätä Vilin lasiaisen rappeumaa. Kaikki lähti oikeastaan siitä, kun kuulin Vilin tutkineen lääkärin todenneen mm. linssiluksaation koiralla, joka on sairas-diagnoosin jälkeen tutkittu terveeksi sekä geenitestissä saanut tuloksen terve ja jolla linssit ovat vielä paikallaan. Ja tämä ei ole ainoa tapaus, joka on nyt korviini kantautunut. Niinpä varasin Ville uuden ajan toiselle eläinlääkärille ja eilen sitten olimme tutkittavana.

Lääkärin diagnoosi oli heti; lasiainen rappeutunut muuten terve. Hän ihmetteli miten lasiainen ei vielä ole tullut etukammioon. Lasiainen on normaalisti sellaista hyytelömäistä ainetta mutta Vilillä se alkaa olomuodoltaan olemaan, lääkärin sanoja lainatakseni, räkämäistä. Vilin ensimmäinen diagnoosihan oli, että sillä on hieman rihmoja eikä lasiainen ole vielä muuttunut, mutta voi muuttua. Eilen tutkineen ell mukaan kyseessä ei todellakaan ole vain rihmoja, vaan aivan selvät muutokset lasiaisessa.

Eläinlääkäri oli Eteläisestä-Suomesta ja kertoi tavanneensa vastaanotollaan paljon parsoneita joilla on sama sairaus. Lasiaisen rappemaa ei lueta vakaviin silmäsairauksiin kuten esim. kaihi ja linssiluksatio, ja ehkäpä siitä syystä siiten ei niin paljon puhuta. Ell kertoi koirasta, jota on seurannut koko koiran elinajan, ja jolla on ollut jo nuoresta lähtien havaittavissa lasiaisen rappeumaa. Mietinkin, onkohan Vililläkin ollut koko ajan näkösällä tuo lasiaisen rappeuma, mutta sen on kirjattu tähän vuoteen asti terveeksi?

Mitä tämä nyt sitten tarkoittaa? Jos Vili olisi ihminen se ei pystyisi lukemaan Hesaria tai tekemään hammaslääkärin työtä kuten ell sanoi. Vilin lasiainen liikkuu silmässä aaltomaisesti ja aiheuttaa sen takia erilaisia varjostumia. Tällä hetkellä tila ei ole kivulias ja koirilla on harvoin todettu linssinirtoamisia, mutta näinkin voi käydä. Toisin sanoen linssinirtoamiseen voi vaikuttaa jokin muukin geeni kuin se, joka on linssiluksttaion geenitestillä löydetty.

Meidän osalta tämä diagnoosi sienetöi päätökseni Vilin kulkusten lähettämisestä ajasta ikuisuuteen. Ell mukaan Vili on syytä tutkituttaa joka vuosi, toisin kuin ensin tutkinut ell sanoi. Hänen mielestäänhän kahden vuoden välein riittää.

Nyt olemme lomastelemassa Taivalkoskella. Sää ei ole kaunein mahdollinen mutta soveltuu kuitenkin varsin hyvin ulkoiluun. Pääsiäisenä taidamme käydä piipahtamassa Rovaniemellä ja siitähän se kevät lähteekin sitten jo tohinalla tulemaan. Voi olla, että kaikki kevääksi aj alkukesäksi suunnitellut näyttelyt jäävät nyt sitten toteutumatta jos päädyn pikaisesti tuohon Vilin leikkaamiseen.